Kerran Kuubassa: Havanna

Matkamme Varaderosta Havannaan alkoi sunnuntaina kolmen aikaan, kun linja-auto haki meidät hotellilta. Linja-auto oli ilmastoitu ja moderni, joten muutaman tunnin matka oli miellyttävä. Havannan päässä linja-auto kierteli keskustan katuja vieden matkustajia majapaikkoihinsa - me olimme viimeiset, joten ehdimme kivasti nähdä maisemia! Havanna oli juuri niin lumoava ja eksoottinen kuin kuvista olimme nähneetkin: rakennukset olivat paikoittain todella rapistuneet ja osa jopa romahtanut mutta silti näissä asuttiin; rakennuksissa oli käytetty pastellin sävyjä ja uutta oli vieri vieressä vanhan kanssa. 

Näymiä Havannasta bussin ikkunasta

Kuubassa majoituksia on kahdenlaisia: valtion ylläpitämät hotellit tai paikallisten "casat". Olimme varanneet casan, mutta omistaja oli selvästi hyvätuloinen, sillä hän omisti kerrostalosta (joka ei ollut tyypillinen näky Havannassa) useamman kerroksen, joissa oli huoneita turisteille. Eli koimme sekoituksen molempia majoitustyyppejä. Tilat olivat todella siistit, mikä oli meille varausta tehdessä edellytys. Yleisesti ottaen emme halua lähteä lomailemaan paikkaan, jossa vähänkään joutuu miettimään siisteyttä ja kokea majoituksen epämiellyttäväksi. Meidät otti vastaan erittäin hyvää englantia puhuva mies, joka opasti meidät Havannan käytäntöihin ja suositteli samalta kadulta muutamaa ravintolaa. Koska olimme perillä kuuden aikaan illalla ja aurinko alkoi jo laskemaan, päädyimmekin ottamaan neuvoista vaarin ja lähdimme majapaikkaa vastapäätä sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan, josta kuulemma sai Havannan parasta lasagnea. Ville ottikin lasagnea ja minä canneloneja - ihan hyvää oli mutta olen syönyt parempaakin. 

Maisemat Casa Lilyn parvekkeelta

Majapaikkamme oleskelutila, jossa pääsi netin ääreen

Huoneemme

Majapaikkamme sijaitsi kerrostalossa

Majoitukseen kuului aamupala: kahvia, mehua, hedelmää, leipää ja munaa haluamassamme muodossa

Ensimmäisenkä kokonaisena päivänä lähdimme tutkimaan kaupunkia. Koska päivänvalossa voi huoletta kävellä kaduilla, lähdin kävellen etenemään kohti vanhaa kaupunkia. Kävelimme kuuluisan Hotel Nacionalin ohi rantabulevardille, jota pitkin etenimme hetken aikaa. Rantabulevardi ei ollut täällä päin ideaalinen kävelypaikka, sillä iso autotie oli vieressä eikä oikeastaan ollut paljoa muuta nähtävää kuin meri. Sukelsimme pienemille kaduille, jotka kulkivat rapistuneiden ja pastellinväristen rakennusten ohi. Meidän ohi ajoi vanhoja amerikanrautoja ja ladoja - aivan kuin olisimme olleet keskellä elokuvaa!

Reittimme majapaikalta vanhaan kaupunkiin, askeleita tuli paljon!

Hotel Nacional de Cuba

Näkymät olivat kuin elokuvasta!

Havannassa jonotettiin kauppaan, josta ei suinkaan löytynyt pullovettä vaan hyvin säilyvää kuivamuonaa. Hyllyt suorastaan notkuivat tyhjyyttään.

Keskustasta

Matkalla vanhaa kaupunkia kohti sijaitsi Havannan keskusta, jossa oli kauniita rakennuksia: mm. Capitolio Nacional de Cuba ja Gran Teatro de la Habana. Capitolio rakennettiin alun perin Kuuban hallituksen käyttöön, mutta nykyisin siellä siellä toimii Kuuban tiedeakatemia. Gran Teatroa kutsutaan myös Alicia Alonsoksi ballerinan mukaan. Ihailimme rakennuksia ulkoa päin a saavuimme aukiolle, jossa oli turistibusseja. Yleensä emme ole käyttäneet näitä, mutta nyt päätimme ostaa liput ja kierrellä kaupungin päänähtävyydet istuen mukavasti. Olimmehan jo kävelleet pitkään, joten oli ihan kiva päästä hetkeksi istumaan ja nähdä samalla näitä vaikuttavia maisemia!

Capitolio Nacionalde la Habana

CapitolioNacional ja Gran Teatro 

Capitolio Nacionalin vieressä sijaitsi tämä kuvauksellinen rakennus 

Gran Teatro eli "Alicia Alonso"

Gran Teatro aukiolta katsottuna, upea rakennus!

Bussi vei meitä ympäri kaupunkia. Yksi nähtävyys oli Plaza de la Revolucion, jossa näimme José Martín mustomerkin ja kuvat sekä Che Guevarasta että Fidel Castrosta.

José Martín muistomerkki Plazade la Revolucionilla

Vapaudenaukiolta

Hyvätuloisen asunto Havannassa

Kierros päättyi takaisin aukiolle Gran Teatron eteen.

Bussikierros kesti noin tunnin. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kohti vanhaa kaupunkia "Habana Viejaa" ja etsimme sopivan ruokapaikan. Löysimmekin hauskan paikan, joka hyödynsi Hemingwayta mainostaessaan itseään - "Hemingway ei koskaan ollut täällä". Hemingway asui aikanaan Havannassa ja oli siellä pidetty hahmo, joka näkyy kaupungissa edelleen. Kuten olimme lukeneet ja huomanneet jo, Kuubassa ruoka ei ollut kummoista, joten saimme täällä yllättävän maukkaat annokset. Minä huuhdoin omani alas tujulla mojitolla. 

Mojito!

Mahat täynnä oli hyvä jatkaa kaupunginvalloitusta. Olimme olleet jo niin aktiivisia ja kävelleet paljon, että päätimme ottaa loppupäivän rennosti. Tämä tiesi drinksuille pysähtymistä ja "dollarihymyn" kyytiin hyppäämistä. Siirryimem vanhalla amerikanraudalla muutaman kilometrin majapaikkaamme kohti ja kyyti maksoi paikallisessa hintaluokassa paljon, mutta olihan sekin nyt koettava. Olimme kyllä molemmat ihan fiiliksissä istuessamme avoautossa, Havannan rantabulevardia ajaessamme kuuman auringon alla. Ai että! Jäimme kyydistä ja siirryimme ihastelemaan auringonlaskua rantabulevardilla. 

Mansikkadaiquiri, namskis!

Aika pähee auto, eikö?

Muikeina avoauton kyydissä!

Tyypillisiä asuntoja majapaikkamme lähellä

Rantabulevardilla saimme kokea sen, mitä paikallisista olikin varoiteltu netissä. Ihmiset ovat ystävälisiä, mutta valittelevat ulkomaalaisille köyhyyttään ja yrittävät saada turistit ostamaan heiltä sikareita tai muuta. Meille tuli paikallinen kolmikko soittamaan ja laulamaan, minulle laulettiin nimeni mukaan "tehtyä" biisiä, seuraavaksi Ville sai omansa nimellä "Leonardo DiCaprio", koska kuulemma näytti tältä. Saimme osallistua musisointiin soittammalla marakasseja. Hauska kokemushan tämä oli, vaikka tietysti siitäkin piti pieni vaivanpalkka maksaa. seuraavaksi porukka siirtyi laulamaan samoja dedikoituja lauluja toisille niiden omilla nimillä xD 

Meille tuli juttelemaan myös paikallinen mies, joka kalasti bulevardilla. Hän aloitti keskustelun viattomasti, kysymällä mitä kello on. Hän kyseli mistä tulemme ja kertoi, kuinka vaikeaa Kuubasta on matkustaa ulkomaille. Hän oli itse ollut onnekas ja saanut Venäjän viisumin ja päässyt käymään siellä, muualle ei hänen mukaansa saanut viisumeja. Sitten hän kertoikin, kuinka hän kalastaa työkseen ja vie kalat tiettyyn ravintolaan, johon yritti meitä houkutella syömään. Hän kertoi tekevänsä kolmea eri työtä ruokkiakseen perheensä ja jos haluaisimme, häneltä saisi hyviä sikareita kotiin viemisiksi. Tässä vaiheessa meitä alkoi ahdistaa, kiitimme vinkeistä ja aloimme siirtyä kohti majapaikkaamme. Matkalla piipahdimme ihmettelemässä huoltoasemaa, josta olisimme ostaneet vettä vaan kun sitä ei ollut. Siispä ostimme rommia, jota kyllä oli hyllyt täynnä. Pitihän sitä itselleen saada tuliainen, jolla pääsisi palaamaan Kuuban letkeään tunnelmaan vielä kotona pakkasilla.

Suomen Leonardo DiCaprio!

Niin paikalliset kuin turistitkin ihailivat rantabulevardilla upeaa auringonlaskua.

Käytiin yhillä ennen nukkumaan menoa

Näkymät majapaikan parvekkeelta pimeällä, merta ei enää erota vaikka hetki sitten aurinko vielä paistoi!

Seuraava ja toinen kokonainen päivämme Havannassa valkeni. Meillä oli suunnitelmissa käydä katsastamassa Hotel Nacional, Havannan kuuluisin ja paras hotellimajapaikkamme lähellä. Halusimme myös mennä taas vanhaan kaupunkiin ja ostaa tuliaisia, illaksi olimme varanneet pöydän hyvästä ravintolasta "La Guaridasta". Pääsimme Hotel Nacionalille ja ihailimme hetken sitä ulkoa ja sisältä. Sitten menimme sisäpihan pöytiin, tilasimme juomat ja ihailimme merimaisemia. Yhtäkkiä oloni huononi, mahassa tuntui epämiellyttävältä ja tunsin tuskanhien nousevan. Lähdin siirtymään sisälle etsiäkseni vessan, mutta silmissä alkoi sumeta ja jalat meinasivat mennä alta, oli pakko istahtaa hetkeksi penkille. Minulla oli tullut ruokamyrkytys myös Balilla ja tunnistin samat oireet, mutta näin vahvasti huimaavaa oloa ei ollut tullut silloin. Ihan ikeasti mietin, että pääsenkö omin voimin sisälle asti. Lopulta pääsin ja naistenhuoneessa hengittelin ilmastoitua ilmaa, joka paransi pikkuhiljaa oloani. Kun olo tuntui riittävän hyvältä, lähdettiinVillen käsikynkässä siirtymään ulos ja tilattiin taksi. Oli pakko päästä majapaikalle. Kyllä harmitti, kun suunnitelmat menivät uusiksi ja jouduttiin palaamaan huoneeseemme lepäämään. Sanoin Villelle, että tämä voisi lähteä itsekseen kaupungille, kun omasta olosta ei pystynyt arvioimaan, että pääsisinkö itse enää ollenkaan liikkeelle. No, päätimme lepäillä muutaman tunnin ja katsoa sitten uudestaan.

Hotel Nacional otti meidät ylväänä vastaan

Ehdittiin sentään nauttia juomat ihanissa maisemissa ennen kuin oliäkisti poistuttava.

Tässä vaiheessa vielä hymyilytti.

 

Lepotauko auttoi ja tnsin oloni sen verran paremmaksi, että uskaltauduin lähtemään Villen kanssa liikkeelle. Otimme taksin, joka ajoi kadulla ohi ja siirryimme vanhaan kaupunkiin. Halusimme käydä "El Floridita" nimisessä baarissa, jossa Hemingway aikanaan nautti daiquirinsa. Nyyään baarissa on pronssinen Hemingwayn patsas, jonka kanssa minäkin pääsin poseeraamaan. 

Toisen päivän menopeli

Päästiin kui päästiinkin El Floriditaan!

Daiquirit oli hyviä, mutta paikka oli tupaten täynnä ja hälyisä. Kuultiin kyllä hetki livemusiikkia, mikä oli ihan kiva.

Tein Hemingwayn kanssa tuttavuutta, ei maistanut juomaani.

Oloni oli yllättävän hyvä, ihan hämmennyin kuinka erilainen se oli vielä hetki aikaisempaan verratuna. Mutta hyvä niin, seuraavaksi siirryttiin kohti Havannan vanhinta paladaria, La Guaridaa. Kuubassa on valtion ravintoloita ja yksityisten henkiööiden omistamia paladareja, jotka kuitenkin olivat valtion sääntelemiä. Paladareista luimme etukäteen, että niissä on kodikas tunnelma ja monet ovatkin kuubalaisten omissa kodeissa! La Guaridasta kerrottiin, että se aloitti pienenä ravintolana mutta ajan kuluessa onkasvattanut suosiotaan ja muotoutunut modernin kuubalaisen ruoan kodiksi. Se on sen verran tasokkaampi paikka, että sinne pitää tehdä pöytävaraus. Paladar oli vähän matkan päässä El Floriditasta, joten päätimme ottaa kyydin pyörätaksilta, joka houkutteli meitä kyytiin. No, tämä ei ollut miellyttävin matka heikon vasan kanssa, kyti oli melkoisen kuoppaista ja hieman pelottikin, kun kuskimme sukkuloi autojen seassa. Onneksi matka ei ollut pitkä. 

La Guaridan vastaanottotiski. Rakennus oli hieno ulkoa ja sisältä.

Myös naistenhuoneen ulkonäköön oli panostettu!

Tullessamme terassilla oli vielä väljää, mutta pikkuhiljaa pöydät alkoivat täyttymään. Viihtyisä paikka!

La Guarida oli kaunis, vanha rakennus, joka oli arvokkaasti sisustettu. Saavuimme paladariin illan hämärtyessä ja näimme kuinka taivas pimeni. Ilta oli lämmin ja oli oikein mukava istua kauniisti valaistulla terassilla. Söimme pitkän kaavan kautta: alkupalaksi otimme kalatacoja ja tortelloneja, pääruoaksi kuubalaiset annokset "Ropa Viejan" (kuubalainen nyhtöliha) ja "Pollo Asado" eli kanaa, ja jälkiruoaksi ainoan kuubalaisen Oscar-palkitun elokuvan mukaan nimetyn jälkiruoan, "mansikkaa ja suklaata". Kana ei ollut yhtä maukasta kuin liha,mutta kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää, palvelu miellyttävää ja paikka upea! Vahva suositus tälle!

Jaoimme alkupalat: kalatacoja ja tortelloneja.

Pääruoat "Pollo Asado" ja "Ropa Vieja".

Ropa Vieja, ei kyllä rakenteelta ollut ihan nyhtölihaa mutta maukas oli silti.

"Mansikkaa ja suklaata" olikin suklaakakku mansikkakastikkeella.

Lasku tuli kauniissa rasiassa.

Tämä oli hieno päätös kahden viikon matkallemme. Meillä oli aikainen lento, joten jouduimme heräämään aikaisin ja tilaamaan taksin majapaikan henkilökunnan avustuksella jo illalla. Kun aamusta lähdimme ulos, majapaikan nuori mies (emme olleet nähneet tätä aiemmin) tuli auttamaan meitä matkatavaroiden kantamisessa. Hississä juttelimme ja kun hän kuuli, että olemme Suomesta, hänpä kertoi kuuntelevansa Children of Bodomia. Emme osanneet odottaa tällaista kuubalaiselta, mutta olipas hauska kuulla että suomalainen bändi on lyönyt läpi jopa Kuubassa!

Havanna oli todella upea paikka, aivan kuin olisimme olleet mukana elokuvassa. Oli silmiä avaavaa nähdä tällainen paikka, jossa valtio hallinnoi kaikkea, ihmiset ovat köyhiä ja länsimaisia ruokakauppoa ei ole. Aivan kuin olisimme matkanneet ajassa 50 vuotta taaksepäin. Kuitenkin ihmiset vaikuttivat pääosin tyytyväisiltä ja elämänmeno oli rentoa. Rappioromantiikka on juuri oikea sana kuvaamaan Havannan katukuvaa, jota olisi kyllä voinut kauemminkin katsella. Saimme tehtyä ne tärkeimmät mitä halusimmekin, mutta kyllä toisellekin kerralle jäi vielä tekemistä ja näkemistä. Vahva suositus Kuuballe ja Havannalle meiltä. Hasta luego!