Kansalaisvelvoitteita ja Deep Dishiä Chicagossa

Vaaleja edeltäneenä viikonloppuna oli mahdollisuus käydä ennakkoäänestämässä Chicagossa, joten päätettiin Villen ja tyttöjen kanssa lähteä hoitamaan kansalaisvelvollisuutemme. Samalla saatiin hyvä tekosyy lähteä reissuun ;) no ei vaan, Chicagoon oli alusta asti tarkoitus lähteä käymään.Meille oltiin vinkattu, että Kansas Citystä pääsis $10 yöbussilla Chicagoon, mut mei ajankohdalle ei sattunu näin halpaa sattumaa, joten päätettii ottaa auto alle ja hurjastella kevyet 9h Windy Cityyn. Suomessa miettii kyl moneta kertaa, enne ku lähtee yli 6h kestävälle autoreissulle, mut täällä välimatkojen pituutee on ajatuksen tasolla turtunu, joten road trip it was again!

Kuski muikeena lähössä matkaan!

Tällasella kaaralla tällä kertaa.

 Matkalla pysähyttii yöks matkan varrelle Bloomingtonii, josta oli vielä reilu 2h matka Chicagoo. Hyvä ratkasu kaikkien mielestä, koska matka oli puuduttava. Ville kerto, että ulkona tuuli kovaa ja se tuntu autossa. Aamulla ku mentii hotellin aamiaiselle, niin uutisissa kerrottiin, miten tornado oli tehny tuhojaan Illinoisissa (eli samassa osavaltiossa, kun yövyttiin). Ihmekään, että oli tuullu niin lujaa! Onneks ei törmätty itse tornadoon, vaikka selane oliskin mielenkiintosta nähä ;)

Chicagoon päästyä alotettiin heti velvollisuudesta, eli äänestämisestä. Tämä tapahtui kunniakonsulaatin kotona. Jokasen käydessä vuorotellen äänestämässä meitä muita viihdytti konsulaatin vaimo, joka kerto vinkkejä Chicagosta. Hän myös kerto, että pienehkön suomalaisryhmän kanssa he olivat laatineet kirjan, jossa alueen eri kansallisuuksien hienouksia oli esitelty. Kirjasta löytyi mm. sauna ja karjalan piirakat.
Äänestämisen jälkee tiputettiin tytöt keskustaan hotellille, ja jatkettii Villen kanssa pohjosempaan, koska meillä oli Airbnb-kämppä varattu sieltä. Ajettii rantatietä pitki maisemien vuoksi, ja tajuttiin, että ajetaan Lincoln Parkissa, jossa on ilmane eläintarha. Jätettii auto parkkii ja käytii katsastamassa alukat. Oli tosi kiva!

Rantatien maisemaa.

Gorillat otti vähä yhteen.

Nähtii myös giraffeja :D

Maisemaa eläintarhan ulkopuolelta.

Eläintarhailu oli kivaa, kuka nyt ei tulis moisesta onnelliseks! Sen jälkee mentii kiinalaisee buffettii syömää, jonka jälkee viimein rantauduttii majapaikkaa. Se oli hieman hankala löytää, vaik oltii saatu hostilta ihan hyvät ohjeet. Perjantai oli tuulisempi päivä, eli oli vähä kylmä kierrellä ulkona, ennen ku oikee ovi löyty. Asunto oli ihan kiva, meillä oli taas oma huone, jossa  viihty. Muute tilaa ei ollu turhan paljo, mut silti sohvasurffaajaki mahtu saman katon alle :D

Koska Chicagossa, kuten muissaki isoissa kaupungeissa, parkkipaikan löytämine on hankalaa ja ne maksaa paljo. Päätettii jättää auto lepoo, ja mennä JULKISILLA. Emporian jälkee on aina yhtä hämentävää, et jossai taas on vaihtoehto autolle. Käytii katsastamassa Chicagoa illan hämärässä, ja löydettii vahingossa "House of Blues". Jäätii sinne kuuntelemaa livebändiä ja viettämää muutama mukava tunti. Esityksen jälkee suunnattii kämpille, jotta jaksais herätä virkeenä lauantaihi.

Iltamaisemaa Chicago Riverillä.

Lauantaina käytettii taas julkisia. Metro makso $3 per naama per suunta, eli ollu turhan halpa. Päästii kuitenki keskustaan, eli "Loopille". Siinä missä St. Louisissa vastaavan nimine paikka oli viihdekatu, täällä se oli business district. Mahtavia rakennuksia sai ihailla matkalla sille korkeimmalle, eli Willis Towerille. Siellä mentii näköalatasanteelle ihastelemaa koko kaupungin komeutta.

Willis Towerin jonossa ehti lukea rakennuksen faktoja. Onkohan nuo ihan vertailukelposia keskenää...

 New Yorkiin verrattuna ei jonotettu kauaa, ja todellakin oli sen tunnin arvone: maisemat oli kerta kaikkiaan upeet! Näköalatasanteella oli toisessa päädyssä kohdat, joissa lattia oli läpinäkyvää, eli melkei ku oltais leijuttu ilmassa kaupungin päällä :D Jonotettii siihen, ja vihdoin ku tuli mei vuoro, ni en meinannukaa uskaltaa astua sille. Mahassa muljahti pahasti, ku tajusin näkeväni maaha asti. Ville onneks tyrkkäs miut siihe, et saatii omat kuvat otettua. Alas ei kylläkään pystyny kattomaa, ja seinästäki sai ottaa vähä tukea. Huh.

Chicago jatku niin pitkälle, ku silmä kantaa.

Vähän piti ottaa seinästä tukea!

Willis Towerista nähtii Chicagon maineikas Millenium Park, ja alastauduttua suunnattiinki sinne. Siellä löydettii kuvista tuttu "pallo", joka on Outokummun metallista rakennettu. Tätä tietoa äänestyspaikan naine halus meidän jakavan eteenpäin. Hyvä Suomi!

Chicagon katukuvaa.

Matkalta Navy Pierille rantaan.

Keli oli mitä parhain, joten nautittiin kyllä täysin siemauksin ulkona olemisesta ja maisemista. Chicago oli kyllä tosi viihtyisä ja kaunis suurkaupunki. Matkalla Navy Pierille käytiin rannassa ihastelemassa kaupungin siluettia eri näkökulmasta. Navy Pierillä oli mm. Forrest Gumpista konseptin saanu Bubba Gump -ravintola, jonne jouduttiin jonottamaa 1.5h. Mut oli se kyl kokemisen arvone paikka, jos on elokuvan nähny. Meitä ohjeistettii, että jos kaikki on hyvi, niin pöydässä piti olla esilä "Run Forrest run" -kyltti näkyvillä. Jos puolestaan haluttiin tarjoilija paikalle, piti kääntää näkyviin "stop Forrest stop". Hauskaa! Ruokaki oli hyvää, eli kaikin puolin hyvä käynti :)

Villen annos: ravintolan sampler.

Hauska tapa viestiä tarjoilijalle!

Syömisen jälkee oltii tyttöihi yhteydessä, ja sovittiin menevämme yhdessä Hancock Buildingiin, jossa on näköalabaari 93. kerroksessa. Willis Towerissa oltii vaa muutama kerros ylempänä, eli saatii nauttia kaupungin valoista todella korkealta. Meidän economicsin opettaja oli vinkannu Villelle tästä paikasta, ja muisti mainita myös, että siellä kannattaa käydä vain yksillä. Paikan päällä ymmärrettiin miksi vaan yksillä: olut makso $8 ja lemon drop martini $14.5! Maisemasta kyl kannatti maksaa, vaik martini oliki vähän turhan tujua.

Näkymät Hancock Buildingista.

Tytöt jatko vielä toiseen paikkaan, mut Villen ja miun ilta jäi tähä. EI näi hyvästä kehtaa enää laskeutua alemmalle tasolle ;)

Sunnuntaina oli viimene kokonaine päivä Chicagon tutkimiseen. Kaupunki on tunnettu brunsseista, joten mentiin hostin suosittelemaan ravintolaan mei majapaikan lähellä. Täydellä mahalla oli hyvä jatkaa päivää Botanical Gardenii, joka oli sekin täällä ilmanen! Aikasen vuodenajan takia siellä ei ollu sellasta kukkaloistoa, mitä oisin halunnu nähä, mut kiva paikka se kuitenki oli. Erityisesti mielee jäi japanilainen puutarha, jossa oli hassuja puita, joista tuli mieleen tasohyppely-peli.

Brunssi sisäls munia, paahtoleipää, kinkkua ja pannareita. Nam!

Japanese Garden ja tasohyppely-puut.

Puutarhan jälkee suunnattii taas rantatietä pitki alaspäi keskustaaohti, koska toivottii hienoja maisemia motarin sijaan. Vähä piti tieltä poiketa, että nähtii taas ranta, mut muute oli kiva nähä erilaisia asutusalueita. Jätettii auto Lincoln Parkii ja käveltii siitä rannalle. Oli vähä sateen uhkaa, mut ihailtii hetki taas Chicagon siluettia ja turkoosia järveä. PAkko sanoa, että jos Chicagossa ei tuulis nii paljo, ni tykkäisin ehkä melkei yhtä paljo, ku New Yorkista!

Matkan varrella pysähytti kattomaa rantaa.

Rantailun jälkee meil oli vielä muuta tärkee kokematta: United Center ja Deep dish pizza. Ennen syömistä käytii tsekkaamassa Chicagon koripallo- ja jääkiekko-stadion, jonne ei valitettavasti päässy sisälle. Ulkopuolella oli kuitenki patsaita, joista sai ihan kivaa infoa muutamista huippupelaajista. Matkalla areenalta autolle nähtii musta orava. Weird!

Musta orava!

Suunnattii äänestyspaikalta saatujen vinkkien mukaa Bucktown-nimisee kaupunginosaa, jossa kuulema oli paljon ravintoloita ei-turisteille. Haluttiin kokeilla nimenomaa Chicagolaista pitsaa, joten etittii sekä googlen mukaa että hostin suosittelemia paikkoja. Alkuun tuntu, ettei meinata millään löytää paikkaa, ja kun löydettii, ni siellä oli vain nouto mahdollisuus. Meidät neuvottiin eri alueelle saman ketjun ravintolaan, jossa oli pöydätki sisällä, joten mentiin sinne, koska ei jaksanu enää ettiä toista kehuttua paikkaa. Päästiin taas jonotuslistalle, mut lopulti odotus palkittii. Meistä pitsa oli hyvää, vaikkakin se maistu enemmä suolasen piirakan ja lasagnen välimuodolta ku pitsalta. Tuhtia tavaraa ainaki, muutaman palan vaan jakso syödä, ku oliki jo ihan täynnä!

Chicagolainen deep dish pizza.

Siirryttiin suht ajoissa kämpille pakkaamaan ja huilaamaan, koska aamulla oli tarkotus lähteä suht ajoissa ajamaa takas Emporiaan. Maanantai kulukin autossa, ja ajettii yhteensä varmaan 11h, koska oltiin reilu 30min Chicago keskustassa ruuhkassa. Illalla oli suhteellisen puutunu olo istumisesta, mutta kiva oli olla taas Emporian kotona. :) Kokonaisuudessan tosi hyvä reissu!

Spring Break: part3

Torstai-aamuna lähettiin ajamaan Dallasiin, jossa oltaisiin seuraavat kolme päivää. Muuten koko reissun ajan oli ollu hyvät kelit, mutta Dallasissa satoi. Alotettiin outlet-keskuksesta n. 30min päässä Dallasista, jossa vierähtikin aikaa. Käytiin kirjautumassa hotelliin, joka saatiin tosi hyvällä tarjouksella Bookingin kautta: 3vrk 110€!! Tähän tietty tuli vielä verot päälle, niiku kaikkee jenkeissä, mutta halpa se oli silti. Illalla käytii kurkkaamassa keskustaa auton kanssa, mut ei oltu kauaa. Perjantaina alotettiin heti keskustan kierroksella päivän valossa, ja törmättiin mm. isoon silmään keskellä keskustaa. Siirryttiin sitten The Sixth Floor Museumiin, eli Kennedyn murhan ampumapaikalle tehtyyn museoon. Museo oli hyvä ja mielenkiintone, eikä se ollu liian iso, niiku monet New Yorkissa oli. Ruokapaikan etsintään sai kulumaan paljon aikaa, kun ei oltu katottu yhtään suositeltuja valmiiks. Dallasissa myös auton parkkeeraaminen oli ongelmallista, koska edes ravintoloiden yhteydessä ei ollu ilmasta asiakasparkkia, vaan joka paikkaan piti käytännössä maksaa. Hyvällä tuurilla löydettii kuitenki vihdoin ilmane parkki, ja sen läheisyydestä löydettii ihan kelpo ravintolaki.

The Sixth Floor Museum - tästä ikkunasta Kennedy ammuttiin.

Illalla lähettiin muutamille, ja alotettii viereisen hotellin baarista, koska meidän budjettihotellissa ei ravintolaa ollu. Siellä baariminna suositteli meitä jatkamaa iltaa hänen pojan lempipaikassa, Dave&Buster'sissa. Päätettiin ottaa vaari, ja suunnaattii tähä nuorten suosimaan baariin, joka osottautu enemmänki peliluolaks. Siellä oli ravintola (tietenki, koska jenkit rakastaa ruokaa), baaritiski, biljardipöytiä ja tajuttomasti pelikoneita ja pallonheittokisoja. Kortille piti ladata lippuja, joilla sai pelata, ja pakkohan meiänki oli kokeilla! Vähä tuntu huijaukselta maksaa $12 niistä muutamista, mitä kokeiltiin, mutta ihan hauskaa oli. Bilistäkin pelattii, se on aina kivaa, vaik Ville voittaaki (melkei) aina :D. Lähteissä mietittiin, että ihan kiva kokemus, vaikkakaan ei oltu yhtään odotettu tällasta baari-iltaa. Hyvin jenkkimäinen paikka, mutta nää pelit ei ihan meihi iskeny.

Dave&Buster's "baari" :D

Lauantaina ei pidetty kiirettä poistua hotellilta, koska edelline ilta oli venähtäny. Kun vihdoin päästiin keskustaan, jätettii auto kauas kaupungin reunalle ilmaseen parkkiin, ja jatkettii matkaa kävellen, koska kerranki oli poutanen ilma. Saatiin nähtyä nähtävyyksiä ja otettua kuviaki (jes!). Käytiin monilla plazoilla, jotka on Dallasin nähtävyyksien listassa, ja kaikki oli kivasti kävelymatkan päässä. Pioneer plaza jäi erityisesti mieleen! Käytiin syömässä, ennen ku Villen h-hetki, eli NHL-peli alko.

Silmämuna keskellä Dallasia. Don't ask why.

Dallasin katukuvaa.

Thanksgiving Square

Heitin Villen American Airlines Centerille, ja lähin ite ekaa kertaa navigoimaa itteni motarille. Oli aika jännät paikat, mut olin päättäny, et saan muutaman tunnin hyvi kulumaa, ku ajan puolen tunnin päähä outlettii ja pääsen yksin shoppailemaa. Puhelin sylissä seikkailin kovaa vauhtia kaistoja viistäen ja muiden vanavedessä pyristellen, ja vihdoin pääsin oikeaan paikkaan. Olin kyllä ylpeä itestäni! Hyvällä omatunnolla tuhlasin Guessin liikkeesee, ja muutamaa halvempaa ketjukauppaa. Sain aika hyvät tuliaiset reissulta, mm. maximekon $5, not bad! Takasin meno olikin astetta haastavampi, koska outlet keskus meni kiinni klo 9 pm ja kaikki poistu tietenki samaan aikaan. Motarilla oli paljo autoja, ja pimeessä yksin navigoimine oli haastavaa. Menin kerra ohi, mut onneks pystyin päivittämää reitin, ja pääsin sitäkin kautta takas stadionille hakemaan Wiltsuni takaisin rattiin! Pakon edessä ajan ihan hyvin, mut mielelläni luovun auton ohjista heti, kun mahdollista! :D
Kello oli jo paljon, joten mentiin hotellille nukkumaan, koska aamulla olis aikanen lähtö.

Seikkailuni päämäärä, ja vaan murto-osan ehin valtavasta keskuksesta katsastamaan!

Oklahoman maisemaa

Sunnuntaina herättiin ajoissa pakkaamaan, koska meillä oli ostettu liput Oklahoma Cityyn NBA-peliin. Ja peli alko klo 2pm. Ajomatka oli reilu 3h, mut haluttiin varata riittävästi aikaa, että ehittäis varmasti mahollisista ruuhkista huolimatta pelii, ja syödäki ennen sitä. Koska mei hotellissa ei ollu ravintolaa eikä siis aamiaista, lähettii viereiseen hotelliin kyselemään, josko saatais ostaa sieltä aamiaine. Respassa meitä oli vastassa nuori nainen ja vanhempi herras-ihminen. Mies sanoi, että aamiainen oli vain asiakkaille, eikä sitä hänen oikeuksillaan myydä muille. Hän antoi kuitenki naiselle tavallaan oikeuden tehdä, kuten parhaaksi näkee, mutta muistutti valvontakameroista. Nainen lupasi heti miehen lähdettyä, että menkää vain ilmaiseksi syömään. Ihana huomata tällaisiakin ihmisiä olevan! Aika hyvä, että tarjotaan rahaa, mutta ilmaiseksi saadaan :D Täydellä mahalla oli hyvä lähteä kohti Oklahoman osavaltiota. Matkalla nähtiin kyltti vesiputouksesta, ja kiinnostuttiin. Todettiin, että meillä on aikaa poiketa tieltä hetkeksi, joten mentiin tutkimaan aluetta paremmin. Maksettiin $4 per naama puistoalueelle, jossa oli retkeilymökkejä, telttailun ja patikoinnin mahdollisuus, vesiputous ja linnoja. Maisemat oli upeat! Tää oli road trippailun parasta antia, ainakin omasta mielestä, että matkan varrelta poiketaan suunnittelematta löytämään upeita asioita!

Näköalatasanteelta näkymä Turner Falls Parkiin. Ei ihan joka päivä näe vastaavaa maisemaa!

Ulkoapäin linnan näköinen rakennus oli kesäasunnoksi tarkoitettu. Mahtoi olla pieni mies, kun miun nuttura otti kattoo kiinni! Ville ei mahtunu seisomaa suorassa...

Pommitukselle omistettu museo.

Matka jatkui Oklahoma Cityyn, jossa oltiin jo vaihdon alkupuolella käyty. Oltiin Dallasissa museossa saatu tietää, että yhdysvaltalainen mies oli tehnyt Oklahoma Cityyn terrori-pommituksen 1995, joten menimme katsomaan sen muistomerkin. Paikka oli vaikuttava!

Hautakiviä pommi-iskussa kuolleiden muistoksi.

Uhrien muistoksi ihmiset tuovat omia muistoesineitään ja -tekstejään aitaan.

Muistomerkillä käynnin jälkeen ehdittiin nopeasti syödä eväät, ja sitte sinkautettii pelipaikalle. Olin aika täpinöissä ekasta NBA-pelistä! Vastakkain pelas Oklahoma City Thunder ja Miami Heat. Halli oli täynnä, ja kaikilla oli tyypillisesti kotijoukkueen paita päällä. Oltiin sentän molemmat tajuttu laittaa sinistä päälle! Thunder voitti 20 pinnaa, JEE! Outoa pelissä oli se, että koko pelin ajan soi musiikkia. Suomessahan musiikkia soitetaan vaan tauoilla ja pelikatkoilla, mut täällä musiikki on kai osa showta, ja pelaajat pelaa ihan tyytyväisinä. Kai ne on tottuneita siihen, mut meistä se oli outoa ja epäkunnioittavaa pelaajia ja peliä kohtaan. No, maassa maan tavalla! Kävin ostamassa pelin jälkee t-paidan itelleni muistoks ekasta NBA-pelistä, ja Villeki osti jtn pientä itellee.

Elämäni ensimmäisessä NBA-pelissä! 

Suunnattii taas motarille, jossa saiki hetken viettää ruuhkassa, koska Spring Breakin paluuliikenne oli parhaimmillaan. Oltii illalla 9 jälkee takas Emporiassa, ja niin ihana reissu ku meillä oliki ollu, ni oli aivan ihana päästä takas jenkkikotii rauhottumaa :) Kokonaisuudessaan oli ihan superi Spring Break: nähtii paljo, ajettii enemmä, ja nautittii koko ajasta! Life's good! :)