Road trip: St. Louis

Villen synttärilahja oli siis liput St. Louis Bluesin peliin, joten viikonloppu 20.-23.2. vietettiin Missourin puolella. Varattiin Airbnb:n kautta huone ja otettiin Enterpricelta auto matkaan, ja eikun tien päälle! Ajomatka meni noin viidessä tunnissa, eli yllättävän sujuvasti! Etukäteen jännitettiin viikonlopulle luvattua huonoa ajokeliä ja liukkautta, koska täällähän ei talvirenkaita tunneta. Onneks koko viikonloppu oli kuitenki suhteellisen hyvä ajaa!

Nelikaistanen motari

St. Louisii saavuttiin siis perjantaina 5 pm. Vallotettiin heti huone, ja wau se olikin hieno! Edelline kokemus Brooklynista ei vakuuttanu, mut tää oli ehdottomasti jopa hotellihuoneen veroinen! Plussaa Airbnb:n kautta majottumisessa on aina se, että näkee, miten paikalliset asuu :) Asunto sijaitsi kaupunginosassa "The Hill", joka on tunnettu italialaisesta ruoasta. Oltiin etukäteen tutkittu, mitä kaupungissa on tarjolla ja meinattiin suunnata keskustaan. Host kuitenki kerto, että St. Louisissa kaikki on aika lailla hajautunu, eli pitää tietää, minne on menossa. Koska ilta alko pimenemään, päätettiin jäädä "Mäelle" ja etsiä sieltä kiva ruoka- ja illanviettopaikka. Päädyttiin hyvään italialaiseen ravintolaan, jossa pasta oli hyvää mutta ei-riittoisaa. Onneks tuore leipä kuulu hintaan, niin ei jäänyt kellekään nälkä! PS: Jälkkäri oli superhyvää :P

Jälkkäri italialaisittain: tiramisu. Nam!

Syömisen jälkee vietiin auto parkkiin, ja käveltiin hostin suosittelemaan lähipubiin. Se näytti tupaten täydeltä, ettei oltais mahduttu sinne, joten käännyttiin ovella ja ajateltiin siirtyä seuraavaan paikkaan. Meiän perää kuitenki huudettii ja houkuteltii takas (luvattiin ilmanen eka kierros), ni ei siinä muuta vaihtoehtoa sitte ollukaa, kun palata lopulta erinomaiseks havaituun paikkaan! Harvinaista tällainen haluttuus ;)

Lauantai-aamun sarastaessa lähdettiin valloittamaan itse kylää. Ensin ajettiin Downtowniin, jossa palloiltiin ympäriinsä ja kateltiin maisemia. Siinä Mississippi-jokea myötäillen seisoo Eero Saarisen suunnittelemasta "Gateway Arch" eli "portti länteen". Ikinä ei olis ulkoapäin uskonu, että sen kaaren sisällä kulkee kapselihissi ylös näköalatasanteelle! Hissin nähtyäni meinas tulla pupu pöksyyn, mutta koska tänne asti oltiin tultu, niin piti pysyä rohkeena. Matka ylös oli ahdas (5 henkilöä ahtautu pienee kapselii, josta näky ulospäin vain hätäportaat) mutta kivuton. Ylhäällä näki koko St. Louisin komeuden!

Gateway Arch

Seuraavaks vaihdettiin kaupunginosaa "The Loopiin", jossa on paljo ravintoloita, kahviloita, esityksiä jne. Siellä on myös St. Louisin oma "Walk of Fame", jossa katuun on taltioitu yli 140 paikallisen tähden nimi. Nähtiin myös Chuck Berryn patsas. Käytiin syömässä Blueberry Hillissä, jossa Chuck Berry lukeman mukaan esiintyy joka kuukausi. Ravintola oli ihanan persoonallisesti sisutettu!

 

Walk of Fame

Chuck Berryn patsas Loopilla.

Syömässä Blueberry Hillissä. Pöytä oli monopolilla koristettu.

Sisutusta

 

Check-listalta saa vetää yli villipetojen ampumisen ;)

Syömisen jälkeen kello lähenteli jo areenalle lähtemistä, joten ajettiin motarin sijasta pienempiä katuja takaisin keskustaan päin. Motari on ovelasti ujutettu kaupungin eri alueiden väliin, eli monesti kaupunginosaa vaihtaessa on hetki mentävä isolla tiellä. Hyvin epätyypillistä meille suomalaisille :D Reissun kohokohta läheni kovaa vauhtia, kun saavuttiin Scottrade Centerille, joka oli jo Bluesin kannattajia tulvillaan. Tunnelma sisällä oli huikee, meillä sitä ehkä hiukan lietso Wiltsun intopiukeus ;) Kierrettiin areena ja fiilisteltiin tunnelmaa vielä ennen itse peliä. Meillä oli paikat erittäin hyvässä katsomossa, vaikka alkuun voisi luulla, ettei ylempää näe mitään. Ainut harmin aihe yläkatsomossa oli se, ettei cheerleaderit yltäny heittämää meille asti tauoilla fanipaitoja. Vaikka Blues hävis pelin, ei se haitannu. Oltiinpahan nyt koettu Villen lapsuudenunelma: änäripeli livenä!

Kuva on zoomattu, mut mei paikoilta näki tosi hyvi peliä!

Sunnuntaina oli vielä kokonainen päivä edessä, ja vaihtoehtoja päivä kululle monia. Päätettiin alottaa Anheuser-Busch Brewery Tourista, eli visiitillä Budweiserin panimolle. Eksyttiin ilmottautumaan olut-kouluun, jopa MIE! Opettaja kerto neljän eri oluen ominaisuuksista ja niitten valmistuksesta, ja kaikista saatiin maistiaiset. Maistoin kyllä kaikkia, ja vaikka omaks yllätykseks amerikkalainen olut oliki kevyttä ja jopa ihan ok, siirsin ne kuitenki Villen puolelle pöytää. Pienen lasin sain vehnäolutta juotua, niin sain tienattua itelleni diplomin kaljakoulusta. Kui siistii! ;D

Kaljakoulun antia!

Captain Hook ja Willy The Hilly opiskelivat oluista.

Hyväks ei voi sanoa vieläkään, mutta kaljadiplomin sentään tienasin ;D

Ankaran opiskelun jälkee osallistuttiin vielä ilmaiselle panimon esittelykierrokselle. Siihenki kuulu kaikille täysi-ikäisille kaksi ilmasta virvoketta, eli Ville sai kaljaa mahan täydeltä! Kierroksen lopussa istuttiin hetki ravintolassa, jossa juteltiin Atlantasta vierailevan pariskunnan kanssa. Reissun funfact: Pariskunta osaa kokata alligaattorinlihaa, ja parhaillaan he odottavat farmillaan asustavien alligaattorien kasvavan, ennen kuin ne joutavat syötäväks. Pitänee vierailla Atlantassa, jos alkaa alligaattori makukokemuksena kiehtomaan! :D

Koska miun kuski oli juonut, jouduin ite rattiin. Pieni ahdistushan siinä oli, mutta nopeesti totesin, että automaattia on helppo ajaa ja kadutkin on suhteellisen selkeät. Typerältä vaan tuntuu, että joka risteyksessä oli stop-merkki, eli ajaminen ei ollu turhan sulavaa. Käytii seuraavaks kahvilassa kokeilemassa paikallista herkkua, joka on Gooey Butter Cake. Lukeman mukaan leipojalla meni mittasuhteet sekaisin, ja tuloksena oli jenkkiläiseen makuun istuva makea ja tuhti leivos. Hyvää oli!

Vielä ei ollu nälkä, joten mentiin tsekkaamaan valtavan suuri katolilainen katedraali. Koristeet oli kyllä vaikuttavia!

 Illan päätteeks oli tarkotus palata Mäelle, koska asunnosta kulman takana oli piano baari, jossa oli esitys 8pm. Valuttiin syömään, jälleen italialaiseen, mutta vielä oli kokeiltavana paikallisittain valmistetut raviolit. Jaettiin alkupala-annos niitä, ja oli kyllä hyviä! Syötii molemmat mielestämme parhaat pasta-annokset ikuna kyseisessä ravintolassa! Pimeillä kaduilla ajamine alko jo ahdistaa, joten olin tyytyväinen, kun päästiin jättämään auto asunnon eteen, ja jatkamaa matkaa jalan. Pianobaari osottautu kuitenki pettymykseks, koska siellä A) sai polttaa sisällä ja käry oli kamala ja B) paikka ollu pianoa nähnykään, vaan syntikkaa ja feikkibändi soitti "pianistin" taustalla nauhalta. Aina ei voi voittaa, eli yksien jälkee lähettii suuntaamaa unten maille, et aamulla jaksais herätä ajoissa tien päälle kohti Emporiaa. Kaikin puolin oli kyllä mahtava reissu. Ei kai tässä seurassa huonoakaan voi tulla ;)

St. Louisin tapaan paistetut raviolit

Yllätyksiä ja ystäviä

Oklahoma City -viikonlopun jälkee sain flunssan päälle. En kuitenkaa antanu sen lannistaa, vaan lähin tiistaina aamulla kouluun. Oli muutenkin vielä asioita hoidettavana, koska Villellä oli seuraavana aamuna tiedossa synttäriaamu. Kävin teettämässä omista kuvista onnittelukortin, tulostin lahjaksi ostetut liput NHL-peliin ja kävin kaupassa ostamassa kakku- ja aamiaistarpeet. Tuntu vähän typerältä yrittää "yllättää" Ville, koska se oli kotona, mut minkäs teet. Illalla oli eka korispeli hupisarjasta, joho ilmoittauduin mukaa. Näin ekaa kertaa muut joukkuelaiset, ja alkuu vähän jännitti. Peli meni kuitenki hyvin, ja voitettii yli 30 pisteellä. Fiilis oli tosi hyvä!

Yön aikana olo oliki vähän vaikeempi. Aamulla oli kuitenki yllättävän helppo herätä, varmaan alitajuinen jännitys siitä, että pitää herätä hiljaa valmistamaa Villelle aamupalaa. Olin tehny onneks illalla jo suurimman osan valmiiks, eli aamulla piti enää koristella kakku ja paistaa letut. Onneks Ville nukkuu niin sikeesti, ettei se ainakaan myöntäny kuulleensa mitää :D

Aamupalaks syötiin suolasia lettuja, bageleita, kakkua ja mansikoita.

Synttäripäivän kunniaks päätettiin skipata economicsin luento, koska opettaja kerto meille suomalaisille jo aiemmin, ettei se välitä meidän poissaoloista. Nautiskeltiin rauhassa aamupalasta ja otettii vielä tunnin unet, ennen kuin alotettiin päivä sitten uudestaan. Miulla oli paljon kouluhommia seuraavalle päivälle, niin sovittiin, et Ville käy salilla ja syömässä, minä aikana ahkeroin kotona. Illalla mentii kahestaan syömään Montana Mike's -ravintolaan. Ville sai isoimman pihvin koskaan :D Ruoka oli hyvää, ja ihan hyvä valinta juhlistaa Quarteriani!

Sankari pihvin äärellä :D

Viime viikonloppuna oli täkäläisittäin Valentine's Day. Koska Suomessa vietetään ystävänpäivää, en odottanu Villeltä mitään. Olikin ihana yllätys, kun se ojensi suklaarasian! Olin iha mykistyny, et miten ihana mies miulla onkaan! <3

Ystävänpäivä-yllätys <3

 

Onnittelu Meksikolaisittain!

Muut suomalaiset halus yllättää Villen viikonloppuna synttäreitten takia, ja lauantai soveltu päiväks paremmi ku hyvin ystävänpäivän vuoksi. Olin mukana suunnittelemassa yhteistä tekemistä, ja päädyttiin viemään Ville meksikolaiseen ravintolaan ja sen jälkeen oli järjestetty yllätysjuhlat. Ravintolassa tarjoilijat yllättäen toi Villelle sombreron päähä, kumikanan kätee ja kajautti kovaa äänee onnittelulaulun. Ruoka oli hyvää ja annokset oli SUURIA! Lähettii ähkyinä tyttöjen kans niitten kämpille "ehostautumaan" ja pojat meni pelaamaa bilistä. Sillä aikaa muut vieraat saapu paikalle, ja kun pojat toi Villen kämpille, sammutettiin musiikki, valot ja laulettiin pimeestä onnet. Ville oli ihan yllättyny, eli kaikki oli menny just niiku piti. Ilta oli muutenki hauska, tällasia lisää :)

Oklahoma City

Heipparallaa!
Kuten oon aiemmin kuvaillu, Emporia on pieni paikka. Viikonloppusin on siis keksittävä jtn tekemistä, että ajan saa kulumaa. Edellisenä vkonloppuna päätettiinki yllättäen lähtee Oklahoma Cityyn autoilla. Alunperin tän piti olla poikien reissu, mut kun tytötki kutsuttiin mukaan, päätettiin perjantaina varata hotelli ja sinkauttaa yhen yön reissulle isompaa cityyn.

Lauantai-aamuna oli tarkotus päästä tien päälle jo 10 jälkeen, mut autonvuokraus ei ollukaan niin helppo juttu. Meitä palveli mies, joka ei kuulema aiemmi oikeen ollu tehny varauksia, ja siks se soitteli koko ajan vaimoltaan apuja. No, tunnin kuluttua päästii hakemaa muu porukka keskustasta ja suuntaamaa isolle tielle. Maisemat oli heti sitä itteään: PREERIAA. Ja sitä kesti koko matkan! Aluks se tuntu ekoottiselta, mut pikkuhiljaa alko jo kaipaamaa jotai vaihtelua :D Jenkeissä maksetaan tietulleja, mut onneks ne ei oo paljoa. Oli ihan hyvä nähä, miten sekin toimii, ni osataa Villen kanssa jatkossa lähteä kahestaan reissaamaan.

Automatkan maisemat.

Oklahoma Cityssä alotettiin outlet-myymälästä, jossa vierähti kaikilla kolmisen tuntia. Rahaa sai kyllä kulumaa, ostin mm. uudet juoksulenkkarit ja Guessin tennarit :)

Vähän tuli osteltuakin...

Shoppailun jälkee mentii lähimpään ravintolaan syömään. Se olikin sitte huonoin ravintola-kokemus, jonka oon ikinä kokenu. Ensivaikutelma ei vakuuttanu, mut petyin ruoan suhteen kovasti, koska burrito ei maistunu miltään, ja sen välistä unohettiin kastike. Meitä palvellu tarjoilija oli ihan pihalla koko ajan, ja lopulta ootettiin laskuja yli tunnin, koska hän luuli, että maksetaan samasta kaikki 8 ja sit niitten erottelu oliki vaikeeta. Saatii toisten kuitteja ja vääriä tilauksia nenän etee, joten vihdoin paikan esimies tuli selvittämää asiaa. Loppujen lopuks saatii reissu ilmaseks, koska ootettii niin kauan maksamista ja sen selvittelyä. Se oli ravintolakeikan paras osuus :D Oltii vasta 11 jälkee hotellilla, ja alkuun käytii kurkkaamassa hotellin oma baari. Siellä oli ihka-aitoja lännen miehiä stetsonit päässä, live-musiikkia ja paikallinen tunnelma. Päätettiin kuitenkin ottaa vielä tilataksi keskustaan, jossa päädyttiin Coyote Ugly Salooniin. Meidät suomi-tytöt pyydettii heti baaritiskille tanssimaa - ja myöhän mentii ;) Oli tosi siisti kokemus! Harmi vaan, että baarit menee täällä jo kahelta kiinni, ni ei ehitty olemaa tuolla kun puolisen tuntia. No, laatu korvaa määrän!

Sunnuntaina oli ihanan lämmin päivä, ihan ku kesällä! Muut porukasta oli ostanu korismatsii liput, mut myö päätettiin Villen kanssa tutkia vähän kaupunkia. Siellä oli vanha kanaali, jossa jokilautta kuljetti ihmisiä ja kerto sen varrella olevista maamerkeistä ja kauoungin historiasta. Oli tosi kiva kokemus! Sen jälkee istuskeltii pari tuntia kanaalin varrella terassilla ja siemailtii juomia auringon paahteessa. Kun porukka tuli pelistä, mentii syömää yhessä. Huomattii varjossa, et oltiin saatu rusketusraidat. Siis helmikuussa! Illan pimetessä suunnattiin takas Emporiaan.

Hotellissa ymmärrettii hyvän kahvin päälle ;)

Oklahoma City:n katukuvaa.

Kesä yllätti :)

Terdekausi avattu!

Kanaalin varrella USA:n pian pisin patsasjono.

Otettiin ihanat jäde-jälkkärit! :P

Elämää Emporiassa

Hurjan nopeesti on aika kulunu! Jotenki päivät on menny nopeesti iltaan, vaikka ei olis sen kummempaa tekemistä ollukaan.

Koulua on nyt ollu muutama viikko. Valittiin tarkotuksella kurssit siten, et joka päivä on jotain. Koska asutaan hiukka kauempana, muute olis niin helposti vaan kotona tekemättä sen kummempaa, ni hyvä olla syy tulla aina koululle näyttäytymää ja näkemää ihmisiä. Kursseja miulla on kaks samaa Villen kanssa: Basic Economics ja Critical HEalth Issues and Decisions in Society. Economicsissa ei olla vieläkään edetty alkuasiaa pidemmälle, vaik tunteja on kolme kertaa viikossa. Joka tunnilla pitää löytää uus pari, jonka kans ei oo vielä jutellu, ja pari esitellää muulle luokalle. Parin kanssa mietitää myös kysymyksiin vastauksia, ja taas harjotellaan kertomaan kaikille, mitä oma pari on sanonu. Amerikkalaisilla kuulemma on hankaluuksia kuunnella ja muistaa, mitä toinen on sanonu, ja sen takia harjotellaan tätä. Critical health issues taas on erittäin päivänselvää terveystietoa meille suomalaisille. Näillä tunneilla on huomannu hyvi erot suomalaisten ja amerikkalaisten ajatusmaailmojen ja koulutustasojen välillä. Miulla on myös peruskurssi psykologiaa, liikunnan kurssi ja PR Writing. Viimesestä oon tosi innoissani, koska siellä on ammattilaine kertomassa, miten työelämässä asiat toimii ja mitä taitoja tarvitaan. Tällasta kaipaisin myös Vaasaan kursseille! Villellä on yhteisten lisäks 2 viestinnän puhe-kurssia, eli se saa pitää esitelmiä paljo! :D Salilla tulee käytyä yleensä 3 kertaa viikossa, koska maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin on vaan 9-10 Economicsia. Tykkään tosi paljo, koska miulla on taas tosi vahva olo, koska tulee liikuttua niin paljo :)


Suomi-tyttöjen kans osallistuttiin täällä "Healthy Hornet Challengiin" joukkueena, ja alkuu siinä tehtii lähtötesti. Olin ilosesti yllättyny omista tuloksista! Personal Trainer -opiskelijat laati tulosten perusteella suunnitelman jokaselle, jotta kaikki voi kehittyä omissa tavoitteissa. Loppukeväästä on tarkotus pitää uus testi, jossa mitataa kehitys. Täällä on myös "Intramural Basketball Leagues" eli epäviralliset sarjat miehille, naisille ja sekajoukkueille. Alkuun näytti siltä, etten saa joukkuetta kasaan, mut pääsin onneks sekajoukkueeseen nimeltä "Make It Drizzle" mukaan. Ootan tosi kovi tätä, maanantaina on ensimmäine peli! Pelejä on yhteensä vaan neljä, mut se on parempi, ku ei korista ollenkaa!

Käytii kattomassa kovasti kehuttua naisten korisjoukkuetta. Odotukset oli aika kovat, koska ne on voittanu 2010 kansallisen mestaruuden...petyin vähä, koska Emporian joukkue alotti tosi huonosti. Onneks loppua kohden ne petras tosi paljo ja pelistä tuli tasane, vaikkakin lopulta ne hävis. Yllättävä asia oli eri peliaika, ku Suomessa. Peliä pelataan 2 x 20 min ja naisille hyökkäysaikaa on 30 sekuntia. Miehillä puolestaan 35. Eli peli on hidastemposempaa. Jäätii naisten pelin jälkee kattomaa miesten peliä, ja se oli vielä huonompi :D Toisinaan voi käydä korista täällä kattomassa, mut ei kyllä tullu sellasta oloa, et aina pitäis päästä...Cheerleaderit oli ihan hyviä ja orkesteri oli kans molemmissa peleissä soittamassa, nää oli aika hauskat jenkkimäiset huomiot!

 

  

Lauantaina käytiin yliopiston järjestämällä Kansas Cityn reissulla. Olin vähä pettyny aikataulutuksee, koska reissuun kuulu kolme kohdetta, jossa kaikissa oli liian vähä aikaa. Alotettiin isosta kauppakeskuksesta, joka oli vielä Kansasin osavaltion puolella. Siellä olis menny vaikka koko päivä (ainaki meillä tytöillä ;)!) mut sit ajettiin 30min Kansas Cityn keskustaa Missourin osavaltion puolelle. Ehittiin käydä syömässä maineikkaassa BBQ-ravintolassa, jossa ruoka oli kyl tosi hyvää! Sitte matka jatkuki jo "International Marketii" toisen 30min ajomatkan päähä. Kansainvälinen tarkotti täs tapauksessa aasialaista, eli vaan kiinalaiset ja korealaiset oli fiiliksissä, koska ne sai ostaa oman maansa ruoka-aineita. Sieltä lähettiin takas Emporiaa kohti. Sain tuliaisia matkaa, mut jäi vielä kaivelemaan ajanpuute. Kansas Cityyn on kyl mentävä ehotoomasti uudestaa!
Sunnuntaina oli Super Bowl, ja menin Kirsin, Jonnan ja korealaisten tyttöjen kans kattomaan sitä keskustaa Mulready'siin. Vähän oli hankala päsätä ite pelistä jyvälle, ku mainoksia tuli minuutin välein. Väliaika-show oli ihan hieno. Nyt voi ainaki sanoa, et on kattonu Super Bowlin :D ja kiva oli korelaisten tyttöjen kanssa hengata!

Näinkin paljon Kansasissa on ollu parhaimmillaan lunta!

Alkuun ollaan Villen kans kuljettu aiemmi kuvatulla L-catilla, mut saatiin viime viikolla hankittua pyörät. Ne helpottaa kyl paljo liikkumista etenki iltaisin, koska matka kulkee joutusammi eikä olla enää riippuvaisia bussiaikatauluista. Alkuun pelkäsin jopa pyöräillä omallani, koska se on A) etujarrullinen B) etukenoinen (ei mummo-malli) ja C) paksu- ja pienirenkainen. Kaikki nää saa pyöräilemisen tuntumaa hankalammalta, ku mitä se on omalla ihanalla mummiskalla Vaasassa! Mut ei saa valittaa, ku elämä helpottu huomattavasti :) Sää vaihtelee tosi paljo: alku on ollu tosi lämmintä, ihan ku syksyllä. Nyt tietty ku ostettii pyörät, tuli muutama kauheen kylmä pakkaspäivä, ja lunta. Mut huomiselle on toisaalta luvattu +20 et on taas loistava keli!



Meillä oli myös vähän jännät paikat, kun yhtenä iltana olin tulossa suihkusta, ja haistoin ulko-ovella palaneen käryä. Kohta kuultiin sireenit, ja Ville sano leikillään, et varmaan tänne tulossa. No niin ne tulikin, ja kohta kuulu käytävältä palomiehen käsky evakuoida asunnot ja ulostautua pakkasee. Äkkiä vaatteet päälle ja pihalle ihmettelemään, et mitä täällä tapahtuu. Käytävällä oli savua, ku mentii ulos, ja pelättiin, et nyt on oikeesti paha tilanne. Kuitenkaa ei puolta tuntia kauempaa ooteltu, kun päästii jo takas sisälle. En tiiä mitä tarkalleen tapahtu, mut todennäkösesti jonkun asunnossa oli esimerkiks ruoka palanu pahasti uunii, ja se savutti. No, pääasia, et mitään kauheeta ei tapahtunu!

Eilen yks kaveri kerto miulle, et illalla on pianokonsertti, joho pääsee opiskelijakortilla ilmaseks. Innostuin ihan älyttömästi, ja päätin karata iltatunnilta vähä aiemmi, et ehin sinne. Kannatti ehdottomasti mennä, oli nimittäin erilaine kokemus! 5 sisarusta soitti samaan aikaan 5 eri painoa lavalla, liek uinka kaua harjotelleet soittamaan yhessä, kun ajotukset oli niin täydelliset! Olin ihan äimistyny :D Granada Theatre oli myös vaikuttava esiintymispaikkana!

Tällasta tällä kertaa. Huomenna lähetään suomalaisten ja yhen ruotsalais-vahvistuksen kanssa Oklahoma Cityyn pikavisiitille. Siitä sitten seuraavassa postauksessa ;)