Kerran Kanadassa: Toronto

Ville täytti helmikuussa 30 ja oli jo ajoissa alkanut suunnittelemaan sopivaa "karkumatkaa" juhlan kunniaksi. Lentodiileistä oli jo aiemmin tullut Kanada-Kuuba -lentotarjouksia, mutta nyt päätimme tarttua sellaiseen. Kumpikaan maa ei ollut omalla kohdelistallani kovinkaan korkealla, mutta Villelle puolestaan Kanada oli jääkiekkofanin luvattu maa eli toisin sanoen yksi must-kohteista. Kuubaa emme olisi itse keksineet yhdistää Kanadan matkaan, mutta kun lentodiilit suunnittelivat puolestamme, alkoi ajatus Kuubasta kiehtoa, mitä enemmän sitä ajatteli. Juhlan ja NHL-intoilun vuoksi Ville sai suunnitella Kanadan agendamme, jolle valikoituivatkin Toronto (johon lensimme) ja Montreal. Kohteet siis nähtävien NHL-otteluiden mukaan: lentojen jälkeen heti seuraavana ostettiin liput peleihin ;)

Lensimme Torontoon keskiviikkona, ja meillä oli puolitoista päivää aikaa ennen kuin siirtyisimme junalla Montrealiin viikonlopuksi. Alkuviikoksi palaisimme takaisin Torontoon, josta lentomme Havannaan lähtisi seuraavan viikon keskiviikkona. 

Saavuimme Toronton lentokentälle päiväsaikaan ja olimme katsoneet jo Suomessa reitin julkisilla hotellillemme. Tämä tuli noin puolet halvemmaksi ($30) kuin taksin ottaminen ($50-$60). Olimme matkustamisesti väsyneitä, ja saavuttuamme hotellille (n. klo 18) päätimme tutustua lähialueeseen kävellen, käydä syömässä ja tulla ajoissa nukkumaan. Trendikäs Gay Village sijaitsi hotellimme tuntumassa ja sieltä löytyi sopiva ravintola ravitsemaan nääntyneet matkaajat.

Majoituimme Town Inn Suites -nimisessä hotellissa, jonka huoneistoissa oli tilava olohuone ja keittiö oman makuuhuoneen lisäksi. Voimme suositella tätä majoituspaikkaa, sillä tilat olivat erittäin siistit ja viihtyisät ja hotellin sijainti mainio: lähin metroasema sijaitsee kahden korttelin päässä ja kävellenkin pääsee halutessaan siirtymään eri kohteisiin. 

Gay Villagen vilkas alue. Hotellimme on yksi noista korkeista rakennuksista.

Ei jäänyt epäselväksi, mille alueelle saavuimme :D

Smith tarjoili meille valtavat annokset! Minulle kikherneestä tehty pihvi ja Villelle lihaversio.

Toronto-ajan katkonaisuudenkin vuoksi suunnittelimme, että aloitamme siitä tärkeimmästä eli jääkiekosta. Loppuajan voisi sitten rauhassa tehdä fiiliksen mukaan. Torstai-päivä alkoi hotellin ikkunasta maisemia ihaillen, sillä huoneemme oli 26. kerroksessa. Näin korkealla emme olleet aiemmin majoittuneet! Aamupalan jälkeen lähdimme kävellen tutkimaan kaupunkia, pikkuhiljaa edeten kohti Hockey Hall of Fame -jääkiekkomuseota. Matkalla oli paljon nähtävää ja erityisesti mieleen jäi modernien ja vanhojen rakennusten yhdistelmä kaikilla keskustan alueilla. Tästä hyvä esimerkki kuvassa, jossa arvokkaassa rakennuksessa sijaitseva Hockey Hall of Fame paistattelee kahden pilvenpiirtäjän edessä.  

Good morning Toronto!

Hockey Hall of Fame ja taustalla pilvenpiirtäjät.

Hockey Hall of Famessa vietimme useamman tunnin. Siellä on esillä lajin historiaa, vanhoja varusteita, sekä seurojen että maajoukkueiden palkittuja pelaajia ja tietysti kaikki pokaalit, joita lajin parissa voi voittaa. Katsoimme lajin historiastakertovan dokumentin, joka kesti n. 30 minuuttia ja se olikin todella hyvä - ainakin sai tämän antifanin kiinnostumaan lajista ihan eri tavalla! Suosittelen siis muillekin, jos tuonne päädytte :) Rakennuksen hienoin huone oli pyhitetty palkinnoille ja huone olikin täynnä erilaisia koristeellisia pokaaleja. Stanley Cup oli tietysti omalla jalustallaan lajin tärkeimpänä pokaalina. Vaikka en olekaan jääkiekon ylimpiä ystäviä niin olihan se myönnettävä, että hienoltahan se pysti näytti!

Noniin, nyt päästiin asiaan!

The Cup, Stanley Cup.

Tänä vuonna ei oikein ole ollut jäille asiaa, mutta onneksi täällä pääsi lämäämään ja vetämään muutaman ylämummon :D 

Jääkiekkomuseon jälkeen oli aika etsiä ruokapaikka. Olimme kaupunkikierroksen aikana pistäytyneet vastaan tulleessa panimoravintolassa, Craft Beer marketissa, yksillä, jolloin näimme hyvän oloiset happy hour -ruokatarjoukset. Siispä suuntasimme takaisin tuonne syömään. Minä valitsin mac and cheese -annoksen ja Ville päätti kokeilla Kanadalaista erikoisuutta poutinea. Poutinessa pääraaka-aine on ranskalaiset,jonka päälle tulee ruskea kastike, jossa on tuorejuuston paloja. Tämä on se perinteinen poutine, mutta monet ravintolat ovat lisänneet tähän jonkun lihan tehdäkseen annoksesta ruokaisamman. Ikäväksemme jouduimme toteamaan, että tässä ravintolassa maussa voiton veivät juomat ja ruoka oli suorastaan mautonta. No, ainakin saimme mahat täyteen ja jaksoimme siirtyä Scotiabank Arenalle paikallisen joukkueen Toronto Maple Leafsien peliin. Toronto pelasi Dallasia vastaan ja oli suomalaisen näkökulmasta hyvä peli, sillä molemmissa joukkueissa oli yksi tai useampi suomalaispelaaja. Päivän kierros jääkiekkomuseossa oli hyvä tässäkin, sillä peliä oli nyt mielekkäämpää seurata, kun lajista ymmärsi taustoja hieman paremmin. Näköjään omalla kohdalla lajin ja pelaajien tuntemus vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka plajon yksittäisiä pelejä kiinnostaa seurata :D 

Mac and cheese

Poutine = ranskalaisia ruskeakastikkeessa tuorejuustopaloilla. Ei ihan vastaa omaa ajatusta herkullisesta ateriasta, joten tyydyin maistamaan Villeltä. 

He is happy!

Game on!

***Perjantaina lähdimme Montrealiin viikonlopuksi. Tarkoitus oli mennä junalla, sillä matka oli yllättävän pitkä, yli 5h! Sen kerran kun yritimme hyödyntää julkista liikennettä, torstaiaamuna sain sähköpostia paikalliseslta junayhtiöltä Via Raililta, että junaliikenne Toronto-Montreal -välillä on peruttu radalle asetetun sulun vuoksi. Siispä jouduimme vuokraamaan pikavaroituksella auton. Tästä kuviosta lisää Montrealin omassa postauksessa.***

Maanantaina palasimme Montrealista Torontoon klo 16 aikaan. Palautimme auton ja kävelimme muutaman korttelin päähän hotellille, jälleen Town inn Suitesiin. Olimme majoituksia varatessamme fiksusti ajatelleet, että meille olisi helpompaa ottaa huone samasta hotellista, sillä sijainti vaikutti hyvältä ja hotelli oli saman budjetin vaihtoehdoista se mieluisimman oloinen. Tämä oli hyvä veto, sillä hotelli oli osoittautunut erinomaiseksi. Nyt saimme vielä hienomman huoneen, vaikkakaan se ei ollut yhtä korkealla, vain 5. kerroksessa. Illan suunnitelmana oli käydä CN Towerissa, mutta sitä ennen piti syödä. Ville löysi meille hyvän ravintolan hotellin läheltä, jälleen sieltä Gay Villagesta, ja suuntasimme sinne. Ravintola oli vähän kummituskartanomainen ulkoa päin. Sisällä tunnelma muuttui hieman,ja mieleen tuli joku tietokone- tai konsolipeli, jonka mukaisesti ravintola oli sisustettu. Kysyimme tarjoilijalta asiasta, ja hän kertoi omistajan olleen pelifirman perustaja, mutta halunneen tehdä nörteille suunnatun ravintolaketjun. Siten sisustus ei siis ollut mistään tietystä pelistä, vaan yleisesti ottaen erilaisia elementtejä ja hahmoja, jotka kokonaisuudessaan tekivät ravintolasta tunnelmallisen. Esimerkiksi vessan seiniä koristivat erilaiset sarjakuvat. Ruoka täällä oli hyvää: minä tilasin pulled pork sandwichin (joka näytti enemmän hampurilaiselta) ja Ville otti fish and chips -annoksen. Vatsat pullollaan lähdimme siirtymään CN Towerille.

Storm Crow Manor osoittautui persoonalliseksi ravintolaksi!

Annokset olivat maukkaita ja runsaita.

Sisustus oli omintakeinen!

CN Tower, yksi nykyisen Maailman Seitsemästä Ihmeestä, sijaitsee Toronton keskustan eteläisimmässä osassa, järven puolella junarataa. Otimme ravintolasta metron säästääksemme aikaa. Olimme Jenkeissä tottuneet siihen, että nähtävyyksissä on aika paljo poljun porukkaa, oli aika mikä hyvänsä. Olimmekin ihmeissämme, kun näin iltasaikaan CN Toweriin ei ollutkaan jonoja, meidän lisäksemme ylhäällä oli vain muutama muu seurue! Mutta tämähän sopi meille niin saimme katsella maisemia rauhassa :) CN Tower on 553 metriä korkea ja oli vuoteen 2007 asti maailman korkein rakennus. Peruslipun hintaan kuuluva näkötasanne on 342 metrin korkeudessa ja halutessaan olisi voinut ostaa lipun 446 metrissä sijaitsevalle tasanteelle. Meille kuitenkin riitti tämä peruslippu, jolla silläkin oli jo hintaa $39! Käynti oli kuitenkin rahan arvoinen, sillä yölliset maisemat Torontosta olivat huimat - olokin, sillä tunsimme vähän turhankin selvästi, miten torni huojui. Kun olimme katselleet mielestämme riittävsti maisemia, lähdimme suuntaamaan takaisin hotellille, jotta jaksaisimme herätä ajoissa seuraavan päivän koitoksiin. 

CN Tower alhaalta katsottuna iltavalaistuksessaan

Maisemia ihailemassa, eiku...

Tiistaiaamuna meillä oli jälleen auto varattuna, sillä tarkoitus oli suunnata Niagaran putouksille. Matka oli noin 1.5 h ja halusimme lähteä ajoissa, jotta ehtisimme valoisan aikana takaisin Torontoon. Alun perin olimme ajatelleet ottaa navigaattorin välttääksemme stressiä, mutta Montrealin käynti osoitti puhelimen olevan varsin riittävä, jos vain GPS toimi hyvin. Siispä katsoin meille reitin netin ääressä valmiiksi ja lähdimme luottavaisinmielin hakemaan autoa. Aamu valkeni sumuisena ja sai meidät epäilemään näkisimmekö kohteessa juuri mitään. Mitä kauemmas pääsimme Toronton keskustasta, sitä enemmän sumu alkoi hälvetä ja lopulta katosi kokonaan. Pientä tihutusta oli lähes koko matkan, mutta onneksemme sekin taukosi, kun pääsimme perille. 

Reitti Torontosta Niagaran putouksille

Chauffeur ja navigaattori

Päivä näytti epäilyttävän sumuiselta, näkisimmeköhän putouksilla mitään?

Sumu oli oikeastaan aika makeen näköistä!

Perillä putousten mukaan nimetyssä kaupungissa kiertelimme ensin autolla löytääksemme sopivan parkkipaikan. Kun saimme auton parkkiin, lähdimme kävelemään kohti putouksia. Voi mikä näky meille aukesikaan! Vettä voisi katsella ties kuinka pitkään,oli kyseessä meren kuohunta, tyyni järvi, sade tai Niagaran putoukset. Putouksia oli kahdessa kohtaa: yksi lähempänä Jenkkejä ja Kanadaa yhdistävää siltaa ja toinen pidemmän matkan päässä. Mielestäni tuo sillasta kaempana oleva oli erityisen upea, jopa majesteettinen näky. Vesi kuohusi niin voimakkaasti, että ilma oli sakeana vesihöyrystä ja alueella "tihutti" koko ajan. Näkötasanne oli aivan putouksen vieressä ja näimme, mistä kohtaa veden suuntaa taittuu alaspäin. Sain tästä aika makeita kuvia, yksi alla! 

Putous lähempänä maita yhdistävää siltaa.

Putous kauempana sillasta, todella vaikuttava näky!

Testailin kameran ominaisuuksia. Kuten rilleistä näkee, putousten vierellä tihutti ilman että satoi.

Niagaran putoukset ovat saaneet jonkun verran kritiikkiä siitä, että ne olisivat yliarvostettuja - näin varmasti, jos nähtävyyttä tulee katsomaan Jenkkien puolelta. Molemmat putoukset näkyivät Kanadan puolelta erinomaisesti ja pystyimme vain kuvittelemaan, miten vähän taas Jenkkien puolelta tätä kokonaisuutta hahmottaa. Jos siis aiot vierailla Niagaran putouksilla, suosittelen ehdottomasti käymään Kanadan puolella tämän takia! 

Paluumatkalla halusimme käydä Walmartissa, koska vaihtomme aikana Jenkeissä kaupasta tuli meille tuttu ja road tripeillä hyödyllinen eväidenhakupaikka. Muistelimme niitä valtavia täytettyjä patonkeja ja suunnittelimme sellaisen hakemista välipalaksi - Torontossa menisimme kunnola syömään. Siispä navigaattori (Iina) ohjeisti meidät lähimpään Walmartiin - vain pettyäksemme. Eipä ollut Kanadassa samoja valikoimia eikä siis valtavia patonkeja :'( Otimme kuitenkin evästä mukaan ja jatkoimme matkaa kohti Torontoa. Matkalla ihmettelimme, kun viinitiloja näytti olevan vieri vieressä. Eipä ollut ennemmin Kanadalainen viini tullut vastaan ja koska talvet ovat niin kylmät, ihmettelimme että viiniä voi edes tuottaa maassa. Wikipedia ystävällisesti kertoi, että Ontarion provinssi (johon Toronto ja Niagaran putoukset kuuluvat) on toinen Kanadan suurimmista viinituotannon osista ja että Kanada onkin maailman johtava jääviinin tuottaja. 

Illalla olimme aivan poikki emmekä jaksaneet enää lähteä ottamaan kaupunkia haltuun. Onneksi meillä oli evästä reilusti jäljellä - kiitos Kanadan Walmart kuitenkin reiluista koista - saimme iltapalan päivän tähteistä. Totesimme, että turha on potea huonoa omaatuntoa siitä ettei jaksa, lomallahan sitä oltiin ja rennosti saa myös ottaa. Siispä vietimme iltaa hotellilla, onneksi meillä olikin niin tilava olohuone, jossa kelpasi katsella NBA:ta ennen nukkumaan menoa.

Paluumatka ja edessä siintävä Toronto.

Viimeisenä päivänä meillä oli lähes koko päivä aikaa, koska lento Havannaan lähti vasta 20.00. Otimme tästä kaiken hyödyn irti ja päätimme tutustua vielä Casa Lomaan ja Distillery Districtiin. 

Aloitimme päivän suuntaamalla Casa Lomalle kävellen, koska julkisilla ei olisi päässyt kovin lähelle ja hotelliltamme sinne oli vain kolmisen kilometrin matka. Meistä on muutenkin kiva tutkia uusia paikkoja jalan, sillä maisemia saa ihmetellä rauhassa ja minä saan räpsiä kuvia niin paljon kuin sielu sietää :D

Matkalla Casa Lomalle kävelimme ihastuttavien asutusalueiden ohi!

Casa Loma, yksityiskäyttöön rakennettu linna. Tästä meille se haaveilemani kartano? xD 

Casa Loma on alun perin yksityisasunnoksi rakenettu linna, mutta nykyään rakennus toimii museona. Sielää on myös kuvattu monia kohtauksia elokuviin ja sarjoihin, sekä kaupunginorkesteri soittaa linnassa tiistaisin. Ikäväksemme emme päässeet tuonne kuulemaan musisointia, mutta hyvä kun viimeisenä päivänä otimme tämän kohteen agendalle, oli meinaan upea paikka!

Linnan rakennutti Sir Henry Pellatt, joka poseeraa taulussa tuolin yläpuolella.  

Sir Henry Pellatt perusti sähköyhtiön 1883, joka toi sähkövalot Toronton asukkaille. Hän tienasi tällä omaisuuden, jonka turvin päätti toteuttaa unelmansa omasta linnasta. Rakentaminen alkoi 1911 ja kesti kolme vuotta. Rakennustyöt maksoivat 3,5 miljoonaa dollaria, eikä Kanadan suurimman yksityisasunnon ylläpitokaan ollut halpaa. Pellattin epäonneksi hänen bisneksensä alkoivat murentua, kun epäonnistumiset seurasivat toisiaan ja kaupunki korotti verotusta. Pellatt ehti asua Casa Lomassa vaimonsa kanssa vain alle 10 vuotta, kun hän teki konkurssin ja joutui muuttamaan. 

Mahtoi olla melkoiset ajat asua näissä upeissa huoneissa!

Herra Pellattin makuuhuone, koska molemmillahan piti kuninkaalliseen tyyliin olla omansa.

Vierashuone, jossa Pellattin pariskunta toivoi Kuningattaren majoittuvan, jos joskus vierailisi Casa Lomassa.

Pellatt rakennutti jopa oman tunnelin, koska rakennuksien välillä oli autotie. 

Upealta terassilta voi ihailla Toronton siluettia!

Casa Lomalta matka jatkui kohti Distillery Districtia. Tuolla oli tarkoitus syödä ennen kuin suuntaisimme takaisin hotellille hakemaan matkalaukut ja sieltä lentokentälle. Kävelimme linnalta lähimmälle metroasemalle ja siirryimme Toronton keskustaan. Distillery District sijaitsee kaupungin kaakkoisosassa, jonne olisi päässyt keskustasta linja-autolla, mutta emme viitsineet tässä vaiheessa enää opetella niiden käyttöä, joten kuljimme vajaan2 kilometrin matkan jalan. Ja hyvä niin, sillä pääsimme poikkeamaan St. Lawrence marketissa!

Perille pääseminen tuntui ikuisuudelta, kun kortteli toisensa perään käveltyämme matka vain jatkui - nälkä alkoi jo olla ja pieni hätä ajasta, että ehtisimme varmasti ajoissa lentokentälle. Lopulta määränpää häämötti edessä. Distillery District on Toronton entisen viskitislaamon alueelle rakennettu vapaa-ajan keskittymä, jossa on ravintoloita, kahviloita, taitelijoiden gallerioita, ulkoilmaveistoksia. Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuoden, näin talviaikaan täällä olisi ollut pimeällä varmasti upea "valofestivaali". Meillä oli aikaa lähinnä ruokailuun, joten tyydyimme ihailemaan veistoksia suunnatessamme kohti ennalta katsottua paikkaa - kuinkas muutenkaan kuin panimoravintolaa (Mill Street Beer Brewery Hall). Söimme molemmat flat bread pitsat, tällaisia suositeltiin Torontossa maistettaviksi. Ihan hyvää oli, mutta ei ollut mielestäni niin kummoista että toiste tarvitsisi ottaa. Panimon olut ja siideri olivat kyllä hyviä! 

Mmmm, beer!

Flat bread pitsa oli ainakin tämän ravintolan tulkinnan mukaan suolakeksien päälle rakennettu pitsa. Ihan ok, mutta ei parasta omaan makuun. 

Syötyämme totesimme, että ladataan Lyft, paikallinen Über, jolla sai ensimmäisen matkan ilmaiseksi. Siirryimme näin nopeasti hotellille hakemaan tavarat, josta tilasimme sitten sen Über-kyydin viemään meidät kentälle. Torontossa ruuhkat ovat keskustan aleella järkyttävät, eikä matka edennyt puoleen tuntiin kuin muutaman korttelin verran! Ehdimme jo suunnittelemaan kyydistä hyppäämistä ja junaan siirtymistä, mutta onneksi heti keskusta-alueelta päästyämme ruuhka hälveni ja matka alkoi etenemään joutuisasti! Eli vinkki muille Torontossa matkaaville, varaa riittävästi aikaa tai ota suosiolla juna kentälle niin välttää kokemamme paniikin. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja olimme lopulta ihan hyvään aikaan kentällä.

Ja sitten olikin aika suunnata ajatukset kohti Kuubaa!

To be continued...