Kerran Kuubassa: Varadero

Varadero oli yksi neljästä kohteesta Kanada-Kuuba-yhdistelmämatkallamme. Olimme suunnitelleet rantakohde Varaderon Kanadan kaupunkiloman jälkeen. Tämä mahdollistaisi akkujen latailun ennen viimeistä kohdetta Havannaa. 

Olimme perillä Havannan lentokentällä myöhään puolen yön jälkeen. Olimme varanneet huoneen lentokentän läheisestä majapaikasta, hostal Doña Amaliasta ja kuljetuksen kentältä majapaikkaan. Kuljetuksesta veloitettiin 20 CUC, mikä kuulosti aika hintavalta muutaman kilometrin automatkaan. Olimme ajatelleet säästävämme ylimääräiset epävarmuudet ja taksin neuvottelut muutenkin väsyneenä ja siksi varanneet kuljetuksen. Tämä oli ihan hyvä päätös, kun saimme etukäteen kuvan henkilöstä, joka olisi meitä vastassa. Hänet oli helppo bongata ja matkamme Kuubassa pääsi alkamaan.

Olimme ennen matkalle lähtöä lukeneet Kuuban majoituksista, että vahtoehtoja ovat valtion ylläpitämät hotellit tai yksityisten henkilöiden "casat". Hostellimme edusti jälkimmäistä, vaikkakin huomasimme kyseessä olevan paikalliseen tasoon nähden rikas perhe, joka hostellia piti. Omistaja puhui erittäin hyvää englantia, opasti meidät yöllä erittäin siistiin isoon huoneeseemme, ja aamulla tilasi meille taksin viemään meidät Varaderoon. Maassa maan tavalla, ja jätimme hänelle reilun tipin kiitokseksi hyvästä palvelusta. Jos olet matkustamassa Kuubaan ja tarvitset yhden yön majoitusta lentokentän tuntumassa, Hostal Doña Amalia on erittäin hyvä vaihtoehto!

Näkymät huoneemme ulko-ovelta hostellilla.

Kuubassa on julkista liikennettä mutta sen käyttäminen turistina ei ole ihan yksiselitteistä. Havannasta Varaderoon menee busseja, mutta yksi paikallinen firma ei ota turisteja ollenkaan kyytiin. Toisen yhtiön autoilla pääsisi Havannan bussiasemalta Varaderon bussiasemalle noin 25 CUC eli 25 € hintaan. Päätimme kuitenkin ottaa taksin perille asti 90 CUC:n hinnasta huolimatta, sillä säästimme aikaa ja vaivaa. Olisimme päässeet lentokentältä paikallisbussilla Havannan keskustaan, mutta tässä matkassa olisi kestänyt jo noin tunti, minkä lisäksi oikean bussin etsiminen, mahdollinen odotteluaika ja päälle vielä noin kolmen tunnin varsinainen matka-aika. Taksilla olimme kohteessa alle 2,5 tunnissa.

Varadero on kuin pohjoisamerikkalaisten Kanariansaaret, ja ranta olikin täynnä hotelleja toistensa perään. Varaderosta ei löydä aitoa Kuubaa, eivätkä alueen ravintolatkaan ole saaneet erityisemmin suosituksia, joten mekin päätimme ensimmäistä kertaa kokeilla tämän kaiken kattavan all inclusiven Iberostar Bella Costa -hotellissa. Olimme hotellilla ennen sisäänkirjautumisaikaa, mutta saimme kuitenkin jo alkaa nauttimaan paikan palveluista. Janoisina suuntasimme alkajaisiksi baaritiskille tilaamaan mitäs muutakaan kuin mojitot. Rommissa ei säästelty ja sen maistoi! Hotellilla oli kaksi buffet-ravintolaa, joissa tarjoiltiin aamupala, lounas ja päivällinen. Näiden lisäksi oli snack bar, jonka mainostettiin olevan auki 24/7 mutta käytännössä oli yöajan kiinni ja aukesi aamulla kahdeksalta. Lisäksi oli vielä kaksi parempaa ravintolaa, jotka tarjoilivat ainoastaan illallista ja jonne tuli varata pöytä edellisen aamupäivän aikana. Päärakennuksessa oli kahvitiski ja baaritiski, altaalla oli oma pool bar ja rannalla vielä oma baaritiski. Turisteille oli tehty hyvin helpoksi  tarjoiluista nauttiminen! Meitä hämmensi valtaosalla lomalilijoista mukana olevat valtavat mukit, joihin he pyysivät baarimikkoja kaatamaan juomia. Jenkit selvästi osasivat varautua lomailuun :D

Varadero otti meidät kauniina vastaan!

Varaderossa sanotaan olevan maailman turkoosein meri - kauniin turkoosi se kyllä olikin!

Rantabaarin piña colada testaukseen huonetta odotellessa. Hyvää oli :P

Lomalla on hyvä olla :)

Huoneemme oli iso ja siisti - ja tässä vain makuuhuone ja parveke näkyvissä.

Näkymät huoneemme parvekkeelta

Vihdoin saimme huoneemme ja se oli iloinen yllätys - todella tilava huoneisto, jossa oli erikseen olohuone ja oven takana makuuhuone, kylpyhuone ja parveke. Parvekkeelta näkyi hotellialueelle ja merelle. Olin nukkunut edellisen yön vähän huonosti, joten halusin ottaa päikkärit. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä herätessä olinkin aivan eri ihminen! Noin kuuden aikaan lähdimme huoneesta pööpöilemään hotellin alueelle, ja hetken päästä valitsemaan illallispaikkaa. Päärakennuksen buffet vaikutti monipuolisemmalta kuin viehättävämmän ulkona sijaitsevan ravintolan tarjonta, joten suuntasimme sinne. Ruoka ei ollut erikoista, kuten ei ollut lounaallakaan, mutta kylläsillä mahan sai täyteen. Minua suretti alkupala- ja salaattipöytien ohittaminen, koska parhaimmat herkut näyttivät olevan siellä. Halusimme kuitenkin välttää riskit ja pitäydyimme kypsennetyissä ruoissa. Iltapalaksi nautimme drinksun tai kaksi - nyt viitsi kokeilla tilata erilaisia juomia, kun kaikki kuului hintaan! 

Hotellilla oli joka ilta jokin musiikkiesitys tai useampi - trubaduuri soitti kitaraa ja lauloi kahtena päivänä, yhtenä iltana oli pianomusiikkia ja kahtena iltana bändi tuli esittämään kuubalaisia taidonnäytteitä. Hotellilla olisi ollut joka päivä paljon muutakin ohjelmaa, mutta näistä ei kerrottu kovin selkeästi missään - mutta kyllä me keksimme virikkeitä muutamaksi päiväksi ihan riittävästi. Kerran kävimme pelaamassa tennistä ja kuuntelimme äänikirjoja ja yksinkertaisesti vain rentouduimme! Viimeiseksi illaksi saimme varattua pöydän paremmasta a la carte ravintolasta, jossa saimme kolmen ruokalajin illallisen. Se oli hyvä veto ja jos olisimme olleet täällä kauemmin, olisimme varanneet pöydän joka illalle - taso oli todella hyvä! Kattauksessa oli tyhjiä pöytiä, mikä ihmetytti meitä suuresti. Mutta ehkä jenkkilomailijoita puhutteli edemmän mättömahdollisuus buffetissa...kun meillä se alkoi jo tulla korvista ulos. Mutta muutaman päivän pätkälle all inlcusive ja buffet oli ihan toimiva ratkaisu, se pitää todeta!

Daiquirit olivat herkullisia!

Nautiskelua illasta altaalla

Missasimme yhden aamupalakattauksen buffassa, mutta onneksi oli snack bar!

Mahtava meri - tätä olisi voinut vain katsella ja katsella.

Tuuli oli ajoittain kovaa ja aallot sen mukaiset.

Hetki ennen sadetta kuunneltiin äänikirjaa rannalla.

Säiden puolesta meillä kävin hieman huono tuuri, sillä molemmat kokonaiset päivät Varaderossa olivat tuulisia ja toisena päivänä satoi. Pääsimme onneksi tulopäivänä uimaan meressä, joten se ei jäänyt kovan aallokon takia välistä. Ja koska kohde oli sellainen, josta ei ollut tarkoitus lähteä näkemää mitään, oli tämä paras kohde reissullamme "kärsiä" huonosta säästä. Pystyimme kuitenkin nauttimaan olosta altaalla, ei siis altaassa vaan drinksut kädessä makoilemassa :D Lähtöpäivä oli (tietenkin) todella kaunis ja aurinkoinen. Olimme varanneet bussikuljetuksen Havannaan ja se lähti vasta iltapäivällä, joten ehdimme nauttia päivästä syöden ja rannalla kuljeskellen. Pakko myöntää, että drinksut eivät enää oikein maistuneet viimeisenä päivänä, vaikka emme olleet edes niin hurjiksi kittaajiksi missään vaiheessa ruvenneetkaan. Omat lempparini olivat daiquiri ja piña colada.

Tässä listaa kokeilemistamme drinkeistä:

Mojito

Daiquiri

Margarita

 Viskikola

 Piña colada

Havana especial

 Blue lagoon

Mai tai

Cuba libre

Alaxandra

Iberostar especial

Tom collins

Cubata

Mulata

Caipirisima

Drinkkisiepot

Blue lagoon

Parhat eli piña colada ja daiquiri :P

Piha-alue iltavalaistuksessa

Lähtöpäivä oli taas upea. Onneksi ehdimme nauttia auringosta rannalla!

<3

Varaderon loma tuli hyvään saumaan kaupunkiloman perään. Saimme pysähdyttyä hetkeksi ja olla suorittamatta kohdetta, kuten yleensä lomalla on tapana. Varaderossa olisi ollut jotain paikallista luontokohdetta tai järjestettyjä retkiä, joille olisi voinut osallistua. Ja varmasti olisimme osallistuneetkin, jos olisimme olleet täällä pidempään. Muutaman päivän löhöilyä varten tämä oli hyvä ratkaisu ja tuli se all inclusivekin kokeiltua. Henkilökohtaisesti en ole konseptin fani, mutta tälaisessa kohteessa se oli varmasti se toimivin ratkaisu. Akut ladattuina suuntasimme tämän reissun viimeiseen ja ehkä kiehtovimpaan kohteeseen - Havannaan uunannaa!

Kerran Kanadassa: Montreal

Tosiaan meillä oli Kanada-Kuuba -yhditelmämatka käynnissä, joka aloitettiin Torontosta. Tarkoitus oli siirtyä viikonlopuksi Montrealiin junalla. Epäonneksemme sain paikalliselta junayhtiöltä ViaRaililta torstaina sähköpostia, että perjantain junayhteydet Toronton ja Montrealin välillä on peruttu matkalla sijaitsevan Bellevillen kaupungin kohdalle asetetun sulun vuoksi. Ilmeisesti alueen alkuperäisyhteisöt osoittivat mieltään jonkin kaasuputken rakentamista vastaan, mistä johtuen he tukkivat raiteet. No, meillehän tämä tarkoitti suunnitelmien muutosta ja autovuokraamoissa vierailua. Aloitimme Herzistä, mutta heillä ei ollut yhtään autoa vapaana. Pienimuotoinen paniikki meinasi jo iskeä, mutta Hertzin liikettä vastapäätä oli onneksi toinen autonvuokraamo, josta hetken tutkailun jälkeen avulias mies lupasi meille auton seuraavaksi aamuksi. Hinnat olivat tietenkin kohdillaan näin lyhyellä varoitusajalla vuokratessa, mutta meillä ei ollut muita vaihtoehtoja. Lisäksi Montrealiin oli luvattu pakkasta ja lumisadetta, joten meidän oli otettava kattavat vakuutukset ja talvirenkaat, jotka toivat lisähintaa. Lopulta vuokraus tuli maksamaan meille reilut $600 kun junalla olisimme päässeet $300. 

Loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme perjantaiaamuna auton alle ja road trip kohti Montrealia alkoi! Olin katsonut meille hotellilta reitin valmiiksi ja koska se näytti kovin suoraviivaiselta loppuun saakka, päätimme olla ottamatta navigaattoria. Pärjäsimmekin puhelimellani erinomaisesti siitäkin huolimatta, että Montrealin päässä ajoimme kerran oikean liittymän ohi: GPS-signaali toimi hyvin ja pystyin sen avulla ohjaamaan meidät hotellille! Matka Torontosta Montrealiin kesti reilut viisi tuntia pysähdyksineen. Mutta pysähdys aina välillä kannattaa - saatiin jaloiteltua ja haettua matkalle piristäviä paikallisia eväitä Tim Hortonsista.

Tim Hortonsista (joita oli joka puolella Kanadassa...) saatiin maittavat matkaeväät :P TimBitsit olivat erimakuisia  donitsipalloja.

Matkalla oli käynyt aika pahan näköinen kolari, minkä voksi vastaantulevien kaista seisoa ties kuinka pitkään ja jonoa kertyi.

Vihdoin Montrealissa!

 Montrealissa meidät otti vastaan rehellinen talvisää! Olimme varanneet majoituksen Booking.comin kautta ja sivusto kertoi, että hotellilla saattoi olla parkkipaikkoja. No, tilanne ei ollut näin vaan hotellin asiakkaat saivat viereisestä yleisestä parkkihalista alennusta, mutta siitäkin huolimatta viikonlopun pysäköinti kustansi meille $75. Kyllä junien peruminen tuli kalliiksi...Kun saimme auton parkkiin, siirryimme ottamaan huoneemme vastaan. Hotelli Deville sijaitsi pääkadun Sainte-Catherinen varrella eli erinomaisella paikalla. Hotelli oli kiinalaisomistuksessa ja meitä vastassa oli ensimmäistä päivää työntekijänä toimiva kiinalainen nainen, joka puhui huonoa englantia. Ajoittain oli vaikea ymmärtää, mitä hän yritti sanoa, mutta sen verran ymmärsimme että jouduimme odottamaan hetken, sillä huoneemme ei ollut vielä valmis. Lisäksi maksupäätteen kanssa oli ongelmia, joten naien soitti hotellin omistajan hätiin. Kello oli tässä vaiheessa 17.30...kun vihdoin huone oli "valmis", vessa oli vielä likainen edellisen jäljiltä eikä vessapaperia ollut lisätty. Huomautimme tästä ja jätimme huoneen siivottavaksi paremmin sillä aikaa kun kävisimme ulkona. Omistaja puhui parempaa englantia oli todella pahoillaan huoneen tilasta. Omistaja sanoi hakevansa meille kuponkeja, joilla pääsisimme aamupalalle hotellin vieressä sijaitsevaan ravintolaan, mutta saisimme kupongit vasta myöhemmin samana iltana. Lähdimme ulos hämentyneinä ja hieman ahdistuneina huoneemme siisteydestä. Toivottavasti tilanne olisi parempi palattuamme.

Ulkona meidät otti vastaan jäätävän kylmä ilma! Kävelimme pääkatua pitkin kohti keskustaa, siis noin parin sadan metrin päähän, jossa meidän oli pakko pistäytyä ostoskeskukseen sisälle lämmittelemään. Viima oli niin hyytävä, että kasvot tuntuivat jäätyvän muutamassa sekuntissa. Olimme kuulleet, että Montrealissa voisi olla todella kylmä juuri viiman vuoksi, mutta siltikään emme osanneet odottaa tätä. Tuntui suorastaan hullunkuriselta, että suomalaiset eivät kestä kylmää :D

Hetken lämmiteltyämme päätimme jatkaa matkaa ja etsiä ravintolan. Pian löytyikin ihan viihtyisän oloinen kuppila, josta löysimme molemmat sopivat annokset. Minun teki mieli kevyempää, joten valitsin vuohenjuustosalaatin. Ville antoi poutinelle uuden mahdollisuuden, oltiinhan nyt Montrealissa poutinen lähteillä. Poutine on siis Montrealin paikallinen bravuuri, jossa annoksen pääraaka-aineena ovat ranskalaiset perunat. Näiden päällä on ruskea kastike ja tuorejuuston paloja. Tässä ravintolassa poutineen sai myös valita lihan ja Ville otti nyhtöpossun. Tämä olikin ensimmäistä Toronton annosta huimasti parempi! Ainut miinus paikassa oli todella kvalla soiva musiikki, meidän makuumme olisi saanut olla hiljaisemmalla. 

Syömisen aikana olimme lämmenneet taas sen verran, että uskaltauduimme takaisi ulos ja jatkoimme matkaa pääkatua pitkin. Viima tuntui kuitenkin ylitsepääsemättömän kylmältä, joten pistäydyimme lettukahvilaan jälkkärille. Harvoin olemmekaan Villen kanssa käyneet kahdestaan kahvilassa. Päätimme jakaa letun vaahterasiirapilla - makuja olisi ollut monia,muta kerranhan sitä Kanadassa ollaan ja silloin maistetaanvaahterasiirappia! Ville otti kyytipojaksi kaakaon ja minä chai latten. Olipas hyvää ja kuuma juoma lämmitti ihanasti sisältä asti, mmm! Totesimme tämän jälkeen, että olimme valmiita nukkumaan, jotta seuraavana aamuna jaksaisi taas lähteä tutkimaan uutta kaupunkia. Kylmyys vain hirvitti valmiiksi...no, sitä ehtisi miettiä sitten. Nyt piti valmistautua palaamaan kylmän läpi hotellille, johon ei ikävä kyllä ollut kokemuksemme takia niin kiva palata. 

Vuohenjuustosalaattini oli yllättävän pelkistetty, muuta juusto ei pettänyt! Ville puolestaan piti poutine-annoksestaan.

Crepe vaahterasiirapilla ja kuumat juomat

Palattuamme kysyimme samaiselta naiselta, oliko niitä kuponkeja vielä saatavilla. Ei kuulemma ollut, mies palaisi myöhemmin tuomaan ne. No, kello läheni jo yhdeksää, joten kävimme suihkussa ja aloimme valmistautua yöpuulle. Ei vieläkään kuponkeja. No, ne olisivat valmiina aamulla, joten kävimme nukkumaan. Kymmenen aikaan, juuri kun olimme vaipumassa uneen, oveemme koputettiin. Itse en olisi enää mennyt avaamaan, mutta muutaman koputuskerran jälkeen Ville päätti avata. Vasaanoton nainenhan se siellä, pahoitteli häiriötä ja halusi antaa meille kupongit. Hieman kyseenalaista toimintaa minusta, kaikki tähän mennessä tässä hotellissa. No, ainakin meillä oli nyt aamupala varmistettu. 

Yö oli levoton, sillä ihan hotellimme vieressä taisi olla useampikin baari ja yökerho, joissa juhlittiin perjantai-iltaa. Huonemme oli kadun puolella ja siihen kuuluivat äänet selvästi. Onneksi minulla on aina korvatulpat mukana, jotka vaimentavat suurimman osan melusta. Aamulla kävimme aamupalalla ja palasimme sitten laittautumaan päivän kierrosta varten. Meitä oli ilostuttamassa tällä kertaa eri vastaanottovirkailija ja tämän koira Poke. Hetken aikaa rapsuttelin Pokea ja sitten olimme valmiita lähtemään kohti vanhaa kaupunkia. Lauantai ei ollut yhtään niin kylmä kuin edellinen ilta ja nautimme kauniista talvipäivästä. Maisemat olivat upeat: kaduilla oli lunta (mitä ei Etelä-Suomessa juuri ole näkynyt tänä vuonna), aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja rakennukset olivat vanhoja ja kauniita. Piipahdimme käsityöläisten putiikissa ja kahvilla. Olisimme käyneet yksillä (olihan kello jo 12!) mutta kävi ilmi, että ravintolat eivät voineet tarjoilla alkoholia ilman, että tilasi myös ruokaa. Koska olimme juuri syöneet aamupalan eikä meillä ollut nälkä, tyydyimme kaakaoon.

Kanadassa on ollut voimassa laki, joka kieltää ravintoloita myymästä alkoholia ellei tilaa ruokaa. Ilmeisesti naposteltavat olisivat riittäneet, mutta emme halunneet vielä syödä. Tämän artikkelin mukaan tätä kieltoa on kevennetty jo 2018, mutta näköjään jotkut paikat pitävät tästä käytännöstä edelleen kiinni.

Aamupalaksi sai valita paahtoleipää haluamallaan munavaihtoehdolla, vohvelin hedelmillä tai vähän ruokaisempia annoksia. Kaikkiin kuului rasvaiset paistetut perunat, mikä ei ihan sovellu suomalaiseen aamupalamakuun.

Meet Poke!

Kaakaoiden jälkeen siirryimme Montrealin Notre Damelle, Pariisin katedraalin pikkuveljen luo. Ja samaltahan tuo näyttikin, vain vähän pienemmäkkä koossa! Jonoa oli senverran, että ehdimme jo miettiä, jaksammeko sittenkään odottaa sisälle pääsyä. Menimme kuitenkin jonottamaan ja eihän siinä niin kauaa lopulta tarvinnut seisoa. Katedraali oli sisältä upea! Istahdimme penkeille hetkeksi ihastelemaan koristeellisia seiniä, ikkunoita ja alttaria. Ihmispaljoudesta huolimatta Notre Damessa oli ihanan seesteinen ja rauhallinen tunnelma. 

Ville oli menossa illalla NHL-peliin, joten jatkoimme matkaa Notre Damesta eri reittiä kierrellen kohti hotellia, jossa lämmittelisimme hetken ja veisimme ostamamme tuliaiset talteen. Matkalla piipahdimme joulukaupassa - liikkeessä oli kaikkea mahdollista koristetta liittyen vain ja ainoastaan jouluun. Musiikki rytmitti kiertelyä ja oli omiaan lisäämään joulun tuntua. Jouluihmisenä olin haltioitunut, mikä ihana kauppa! Hotellilla otimme pienet huilat, kaupunkilomailu oli kuitenkin aika rankkaa kun koko päivän on liikkeellä. Villellä oli flunssan elkeitä ja tästäkin syystä pieni lepohetki tuli tarpeeseen. Päiväunista virkistyneinä lähdimme pääkatua pitkin kohti ydinkeskustaa, josta oli tarkoitus etsiä ruokapaikka. Löysimme lopulta pubimaisen ravintolan, josta molemmat löysimme mieleiset annokset: Villelle makkaraa ja minulle ranskalaista sipulikeittoa. Olin päättänyt jo iemmin, että haluan Montrealissa maistaa tätä, koska oltiinhan maailman neljänneksi suurimmassa ranskankielisessä kaupungissa. Keitto lämmitti ihanasti! Ruokailun päätteeksi tiemme erkanivat - Ville lähti suuntaamaan kohti NHL-areenaa ja minä kiertelemään kaupungilla. Olin katsonut valmiiksi, että eräässä ravintolassa olisi illalla useampikin jazz-esitys ja minulla oli yli tunti aikaa ennen ensimmäistä. Kiertelin hetken pääkatua, ppiipahdin vaateliikkeessä ja sitten lähdin suuntaamaan kaupungin toiselle laidalle nähdäkseni vähän eri kulmia. 

Notre Damen katedraali, pienempi versio Pariisin isoveljestä.

Olutta minulle ja sangriaa Villelle, eiku?

Käveltyä siinä tulikin koko tunti. Montrealin keskusta loppui hyvin nopeasti ja muuttui matalaksi asuinalueeksi, jossa vaikutti olevan paljon nuoria aikuisia. Koin alueen hyvin tunnelmaiseksi, tummuvassa illassa valaistut kadut romanttisine taloineen oli kovin eurooppamaista, vaikka keskustan alue oli lähempänä jenkkikaupunkia. Kello lähenteli jo seitsemää, kun ensimmäisen keikan piti alkaa, joten kirin askeleita ehtiäkseni paikalle. Kun pääsin oikeaan osoitteeseen, en löytäny ravintolaa millään. Kiertelin edemmäs ja takaisin, vähän sivukadulle mutta ei, oikeaa ravintolaa ei vain löytynyt! Todella turhauttavaa, kun on suunnitellut reitin ja ajoituksen tätä varten eikä lopulta pääsekään kohteeseen! Lähdin siitä pettyneenä hotellia kohti - netin ääressä miettisin uuden suunnitelman. Googlailin vaihtoehtoisia keikkoja ja löysinkin: House of Jazzissa alkaisi Dawn Tyler Watsonin keikka klo 21! Nettisivuilta selvisi, että paikka on hiukan hintavampi ja esitys maksoi $10. Vähän mietin, että kannattaako lähteä, kun Ville olisivarmaan kohta jo pääsemässä pelistä, mutta totesin että nyt menen kun olin haaveillut jazzista, tulkoot perässä tuonne tai odottakoot minua jossain pubissa. No, hyvä kun lähdin koska paikka oli upea ja esitys erinomainen! Ravintola oli ilmeisen suosittu, koska kaikki paikat olivat täynnä ja minut ohjattiin baarin puolelle seisomapaikalle. Seisoin siis ensimmäiset 20 minuuttia ja odotin, että tarjoilija toisi minulle juoman. Onneksi yksi istumapaikka vapautui ja sain nauttia esityksestä rennommin! Mikäs siinä lauantai-iltaa yksin viettäessä, kun on skumppaa ja hyvää musiikkia upeissa puitteissa! 

Kauniita rakennuksia asutusalueella

Mitä muuta lauantai-iltaan kaipaisi kuin lasi kuohuvaa ja jazzia!

Sunnuntaiaamu valkeni ja Villen flunssa oli äitynyt ikäväksi. Kävimme aamupalalla, mutta sen jälkeen totesimme paremmaksi, että Ville jäisi nukkumaan tautia pois ja lähtisin yksin kiertelemään kaupunkia. Illaksi lähtisimme yhdessä syömään. Lähdin etsimään Montrealin "Underground Cityä" eli 33 km pituisia maanalaisia käytäviä, jotka yhdistivät kaupungin rakennuksia. Perjantain viiman koettuamme ymmärsimme hyvin, miksi tällainen maanalainen verkosto oli tarpeen! Löysin kuin löysinkin reitille ja lähdin katsomaan, miin asti pääsisin. Käytävillä oli ajoittain taidetta ja karttoja kertomassa, miten verkosto rakentuu. Paljon oli kuitenkin vain tylsää käytävää. Ihan en päässyt 33 km matkaa (ehkä reilun kilometrin vain), kun saavuin rakennukseen, josta en enää löytänyt reittiä maanalaisia käytäviä eteenpäin. No, olin ainakin löytänyt ja nähnyt nämä, joten päätin siirtyä kadulle, onneksi oli erittäin miellyttävä, lämmin talvipäivä. Korkeista, kiiltävistä rakennuksista päätellen olin saapunut Montrealin bisneskeskukseen. Katsoin kartasta suunnan kohti pääkatua, joka oli vain muutama kortteli eteenpäin. Päätin hyödyntää oman ajan ja piipahtaa vaatekaupoissa. Tarttuihan sieltä jotain mukaan (kahdet kengät), vähän pelotti jo valmiiksi Villen reaktio. Olimme pakanneet hyvin tiiviisti ja meillä ei ollut juuri tilaa tuliaisille. Ja olin saanut jo kuulla muutenkin kenkäarsenaalistani...mutta heikkoutensa kullakin :D Päätin ahtaa nämä jotenkin johonkin, vaikka väkisin!

Business District

Sainte-Catherinen varrella

Palasin hotellille ja vein flunssaiselle lämpimän juoman. Ville oli saanut nukuttua hyvin, joten jaksoi ajatella lähtevänsä. Olin suunnitellut, että kävisimme kaupngin länsiosassa sijaitsevassa leipomossa, josta sai Montrealin must-maisteltavaa: Kouign Amann -nimistä leivosta. Leivos on croissantin kaltainen, hyvin rasvainen ja sokerinen leivos. Hyväähän tuo oli mutta maistui kyllä juuri niin tuhdilta kuin se varmasti onkin! Eipä tulisi itse leivottua tuollaista :D Leipomon jälkeen matka jatkui kohti samallakadulla edempänä sijaitsevaa leipomo-kahvilaa, jostai sai kaupungin parhaita bageleita! Ja niin hyvää kyllä olikin, että ostin seuraavan päivän paluumatkalle evästä. Päivänvalossa oli kiva tutkia taas vähän eri puolta kaupungista ja täällä meitä ilostutti todella näyttävät muraalit. Villen kengät olivat kastuneet lossakossa ja hän halusipiipahtaa kenkäkaupassa, jos löytyisi uudet kivat kaupunkikengät. Ja löytyihän ne! Ei siis tarvinnut enää potea huonoa omaatuntoa omista ostoksista (jes! :D)

Nimikkoleivoksen mukaan nimetty leipomo Patisserie Kouign Amann, vahva suositus!

Siinä se nyt on, Kouign Amann. Hyvin yksinkertainen mutta todella maukas leivos! Onneksi tätä ei tarvitse edä itse, rasvan määrän näkemine voisi tehdä pahaa :'D

Nomnom!

Tätä paikkaa suositeltiin, jos Montrealissa halusi hyvää bagelia. Ja sitähän saatiin!

Paikan päällä leivotut bagelit olivat ihanan tuoreita ja maukkaita! 

Syömisen jälkeen meillä oli enää to do -listalla kurkata Latin Quarter - kaupungin trendikäs alue, jossa on paljon baareja. Pistäydyimme e-urheiluun erikoistuneessa pubissa ihmettelemässä meille uutta konseptia. Päätimme pysähtyä levähtämään toiseen viihtyisän oloiseen kuppilaan muutaman lasillisen ääreen, olihan taas tullut käveltyä aikamoinen matka. Aika kuluikin tuossa paikassa mukavasti, telkkarista tuli urheilua ja netti toimi. Pyysimme kääntää kanavaa,jotta näkisimme NBA All stars -peliä ja jaksoimme katsoa tuota hetken. En osannut odottaa, ettei kyseessä ole niinkään peli vaan yksilöiden taitojen esittely - kukaan ei edes yrittänyt puolustaa! Eipä tuota jaksanut kauaa katsoa ja kello olikin jo paljon, jotta oli aika suunnata hotellille nukkumaan. Meillä oli aamulla edessä taas siirtyminen takaisin Torontoon ja koska Ville oli ainut maksettu kuski, oli parempi lähteä lepäämään ja ladata flunssaisen akut matkaa varten. 

Winter wonderland - ainakin jos vertaa lumettomaan Etelä-Suomeen!

Vilkas Latinalainen kortteli 

Montreal oli todella viehättävä kaupunki! Julkista liikennettä emme kokeilleet ollenkaan, Montreal on täysin käveltävissä. Suosittelenkin vahvasti kaupungin kiertämistä laajemminkin kävellen, jos kelit vain sallivat, sillä kaupungista saa aivan eri käsityksen heti, kun poikkeaa pääkadulta pois. Meillä onneksi kylmyys hellitti ensimmäisen päivän jälkeen, joten ulkoilu oli miellyttävää, toisaalta oli aito Montrealin kokemus kun saatiin tuta myös viima! Vaikka tänne oli Torontosta pitkä matka, meistä kannatti ehdottomasti käydä!